Vuoden 2013 toukokuussa vaa’an lukemat näyttivät ahdistavia lukemia. Olin aloittanut jo edellisen vuoden syksyllä salilla ahkeran käymisen, mutta en ollut asettanut itselleni selkeää tavoitetta ja syömisen osalta ruokavalioni oli vaihtelevaa. Herkuttelua oli edelleen liiaksi ja ajattelin vain ”kyllä ne herkut kuluvat liikunnan yhteydessä.” – Kuluvat toki, mutta eihän siinä tuloksia synny kun kulutus ja herkuttelu pysyvät tasapainossa, paino ei tipu.

2013 kesänä olin töissä Turkin Marmariksessa ja vietin siellä 5kk. Palattuani Suomeen huomasin painoni tippuneen 6kg. Ilman erikoisempaa liikkunnan harrastamista tai ruokavalion säätelyä painon tippuminen oli alkanut. Tästä motivoituneena osasin ottaa itseäni niskasta kiinni ja asetin itselleni tavoitteeksi jatkaa painon pudottamista, josta olin haaveillut pitkään. 
Sain kotikuntoilu-ohjeet ja nyt huomioin myös minkälaista ravintoa söisin päivän mittaan. Paino rupesi tippumaan pikkuhiljaa. 
Helmikuussa 2014 painoni oli pudonnut jo 12kg! Treeniini kuului 6 krt viikossa tehtävä kotitreeni. Tämän lisäksi kävin satunnaisesti lenkillä ennen aamupalaa, siis tyhjällä vatsalla, jolloin rasvanpoltto on tehokasta.

 
Pääsin, kuin pääsinki ihannepainooni! -15kg yhteensä. Kyllä se vaati sinnikyyttä, mutta se kannatti. Kesän 2014 asti painoni on pomppinut vain 1kg verran, ja sekin yleensä ollut nestettä. 

Melkein vuosi meni pelkän satunnaisen liikkunnan parissa. Lenkillä kävin hyvän sään salliessa ja kotona jumppailtiin, kun innostuneisuus otti vallan, mutta säännöllistä kotikuntoilua en ole harrastanut. 
Nyt olen taas innostunut pitämään itsestäni huolta. Alkoholi on kuvioissa kerran kuukaudessa tai kahdessa. Syön harvemmin roskaruokia, kuten burgereita, pizzoja, kebabbeja jne. Suklaata ja jäätelöäkin satunnaisesti. Kuitenkin liikkunnan jäämisen yhteydessä on kroppani huomattanut siitä löysillä osa-alueilla. Vatsan kiinteys on kadonnut ja peppuni ei pysynytkään sille ”asetetulla” paikalla. 
Jälleen olen ottanut itseäni niskasta kiinni palattuani Suomeen 15.4. Aloitin kotikuntoilun ja katson taas mitä suuhuni pistän. 
Kun välttää liialliset hiilarit, pienentää annoskokoja ja pitää muutenkin kiinni syömisrytmistä saa pieniäkin tuloksia nopeasti:

En ole asettanut itselleni muuta tavoitetta, kuin kropasta hyvän huolenpidon ja ”bikinikuntoon” pääsemisen, joka omalla kohdallani tarkoittaa, että olen itse tyytyväinen peilikuvaani. Enää en tuijottele lukemia, jotka vaaka minulle näyttää – peili kertoo enemmän. 
Sicpack olisi aivan huikea saavutus, mutta näin aluksi tavoittelen kiinteämpää lookkia. 🙂

En väitä, ettenkö enää koskaan söisi burgeria, mutta voin väittää, että täyttävämpää on syödä kunnon annos neljän viljan puuroa, kuin juustohamppari ja ranskalaiset. Kyllä tulee päiviä, kun tekee mieli herkutella, ja tulen sen tekemäänkin. Nyt kuitenkin menossa ”tiukempi” kunto- ja ruokakuuri, jolloin vältän näitä ”pahiksia” parhaani mukaan. Kerran olen lipsunut kuluneen 2 viikon aikana kiinalaiseen ateriaan ja kerran Subwayn patonkiin. 
Seuraavaan Turkin reissuun on jäljellä 18päivää, ja aion pitää kuuristani kiinni siihen asti. Palkitsen itseni reissun alussa Marmariksen parhaalla rullakebabilla, Fazerin suklaalla, jota pakkaan mukaani ja muutamilla vodkaredbulleilla! Pääsääntöisesti tulee kuitenkin sielläkin syötyä kotiruokia, jotka sisältävät paljon vihanneksia, hedelmiä, kananmunaa jne. 🙂

Minulla ei ole mitään fitness-kuntoa tai kehonrakennusta vastaan, mutta minulle kunnossa pysyminen ei merkitse kaikkien lihaksien näkymistä tai rasvaprosentin istumista 0:ssa. Kunhan minulla on hyvä olo liikunnan jälkeen, olen pirteämpi päivän aikana ja tunnen tehneeni jotain itseni ja kroppani hyväksi, olen tyytyväinen! 

Liikun liikkumisen ilosta!

Liikkunnallisia hetkiä sen eri muodoissa kaikille siitä pitäville! 🙂

<3: Sanni