Latausta ilmassa
Lähtöön 34 tuntia. Hillitön jännitysahdistus iski päälle. Hikikarpaloita pukkaa omituisiin paikkoihin. Ja koska kyseessä on jännähiki, tuoksu on sen mukainen. Omat, Mr. Bisnesmänin, vauvan, kissan tavarat ja kissa ovat pakattu autoon ja Mr. Bisnesmän on matkalla kohti laivaa aivan yhtä ahdistuneena. Allekirjoittanutta ahdistaa ero miehestä ja miestä epätietoisuus ehtimisistä ja tavaran suhteesta tarpeeseen. Onneksi osasimme olla sen verran fiksuja, ettemme purkaneet sitä toisiimme. Jos ihan rehellisiä ollaan, emme tainneet purkaa sitä minnekään. Ei ihme, että edelleen ahdistaa.
Koiraakin ahdistaa pelko erosta. Eikä se ole edes väärässä. Edessä on koiran elämässä pitkä aika ilman omaa laumaa. Kolme kuukautta. Jos ihmisen yksi vuosi on koiralle seitsemän vuotta on kolme kuukautta koiralle yli 1,5 vuotta. Sääliksi käy rassukkaa. Koira itki koko auton pakkaamisen ajan lohduttomasti ja pyrki jatkuvasti varmistelemaan näkyvyyttään. Nyt se kyttää allekirjoittaneen jokaista liikettä. Aivan kuin nallekarhun sisään asennettu nanny-cam. Taidan viedä sen huomenna koirapuistoon, että edes joku meistä saa purettua angstinsa.
Harmittelin ahdistustani ystävälleni WhatsUppissa ja kuin taivaan lahjana tämä soittaa ja kyselee kuulumisia. Olo kohenee kummasti. Ruoka alkaa jälleen maistua ja pystyy tarttumaan vielä viimeisiin askareisiin. (Silitys -> kotiäidin vihoviimeisin rangaistus) Myös tieto siitä, että voi huomenna mennä vielä ihmisten ilmoille ja tilaamaan luonaan suomenkielellä kannustaa. Mikäli saan tunnustaa, niin saksankielen taitoni on sen verran ruosteessa, että saattaisin sen kanssa jäädä ilman lounasta tai saada tilalle jotain hyvin jännittävää.
Ahdistuksineni kaikkine haluaisin osoittaa suurta kiitollisuutta ystävillemme, jotka vahtivat koiraamme, rapsuttavat kissaamme, hakevat postimme, kastelevat kukkamme, antavat lehtiä matkalukemisiksi, soittelevat kuulumisia, lupautuvat kyläilemään(!) ja lahjoittavat saksankielisiä kirjoja. Ihan sydän pakahtuu, kun teitä ajattelee. Lupaan kirjoitella tänne kuulumisia ja ajatella teitä mahdollisimman usein ja lämmöllä.