Sukupuoli X
On vaikea uskoa, etteivät jotkut pariskunnat halua tietää vauvansa sukupuolta etukäteen. Itse maltoin tuskin odottaa 18 viikkoa saadakseni edes pienen vihjeen. Lisäksi virkkuukykyiset ystäväni olivat jo kaupassa haikeina hipelöineet glitteröityjä, vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä lankarullia. Kaikki eivät olleet aivan malttaneet; kyllähän vaaleansinisen pipon voi tarvittaessa tuunata kultaisilla tai vaaleanpunaisilla korvilla tai vaaleanpunaisiin sukkiin voi laittaa Aku Ankka –napit.
Kuten edellisessä tekstissäni puhuin odottamisen vaikeudesta, niin nyt olen sortunut ylimääräiseen ultraäänitutkimukseen. Syyllinen! Tunnustan! Mutta se oli niin syntisen ihanaa. Olihan se ihanaa nähdä, että vauvan anatomia oli kunnossa. Kätilö laski epätoivoisesti vauvan sormia, höpötti pään koosta ja sydämen seinämistä. Samalla allekirjoittanut tähysteli epätoivoisesti miniepelin jalkojen väliä. Näkyykö hiluvitkuttimia? Ei näkynyt. Kätilö ilmoitti, että tyttöhän siellä lymysi. Joskin hyvin siveä sellainen, koska jalat olivat sellaisessa supussa, että kätilö oli lopulta aivan tuskanhikinen.
Olin haljeta onnesta. Pieni tyttö! Barbeja! Balettimekkoja! Shoppailumatkoja! Pyjamabileitä! Shetlannin poneja! Oikeasti olisin ollut pojasta yhtä onnellinen. Pelkkä tieto huojensi niin, että suorastaan leijuin ulos vastaanotolta. Kätilön pöydältä löytyi seuraavana päivänä läjä herkkuja osoituksena pohjattomasta kiitollisuudestani.
Kerrottuani ilouutisesta Mr. Bisnesmänille tämän naama venähti. Hän huomautti surullisena, että hänen täytyy nyt pysyä kunnossa seuraavat 20 vuotta, jotta voi näyttää isolta ja uhkaavalta potentiaalisten kosijoiden ilmestyttyä ovelle. Näin tilanteen välittömästi tuplavoittona, mutta esitin myötätuntoista ja totesin muskelitilanteen olevan ehdottoman hyvässä kunnossa.
Heti seuraavana päivänä ilmeni uusia ilouutisia. Istuessani koulutuksessa alkoi vatsan seudulla tapahtua. Luulin aluksi vyöni liikkuvan, kunnes tajusin itseäni pommitettavan sisältä päin. Tunne oli niin selkeä, että hämmästelin, miten en ollut sitä aiemmin huomannut. Debyyttiesiintymisensä jälkeen osumia on sadellut jatkuvasti öin ja päivin. Uutena ilmiönä on nyt ilmaantunut sähköiskumaiset osumat. Tuntuu, kuin minua purtaisiin. Minkälainen Twilight-vauva sisälläni oikein sikiää? Aivan sama! Puen sen vaaleanpunaisiin hörhelöihin ja katselen kun se kimaltelee auringossa.
Kiitos seurasta!