Frankfurt pikavilauksella
Ensimmäisenä Frankfurtissa huomaa vehreyden. Sen jälkeen havaitsee puhtauden. Kaikki on valtavan puhdasta. Voisin käytännössä nuolla katulaatoituksen, joka on siistimpi kuin kotimme lattia. Tietenkin on graffiteja, mutta nekin ovat jotenkin siistimpiä kuin Suomessa. Mahtavatkohan paikalliset graffititaiteilijat pukeutua suoriin housuihin ja kravattiin kuten kaikki paikalliset täällä?
Pilvenpiirtäjiä on suurkaupunkityyliin, mutta niiden välissä on söpöjä, vanhanaikaisia kerrostaloja ja jopa omakotitaloja. Seitsemänkymmentäluvun betonihirvityksiä revitään maan tasalle tasaiseen tahtiin ympäri kaupunkia ja paikalle rakennetaan lasipalatseja toisensa perään. Sitten ne lasipalatsit täytetään sijoitusyhtiöillä, pankeilla ja lakitoimistoilla. Jokaisen pilvenpiirtäjän edessä on kimalteleva kyltti, jossa luetellaan näitä Tyyppi&Tyyppi –tomistoja. Luonnollisesti myös Hra Bisnesmän työskentelee tällaisessa lasihökkelissä. Alla kuva ”meidän lasihökkelistämme”.
Parasta kyseisessä tornitalossa on sitä vastapäätä sijaitseva jäätelöbaari, jonka laajan kahvi- ja jäätelötarjonnan lisäksi työntekijät osaavat käsitellä asiakkaitaan. Vauvalle kujerreltiin ja äidin asua ja olemusta kehuttiin. Välittömästi päätin näiden kolmen kuukauden aikana käydä syömässä koko paikan tyhjäksi. Beibsipurriainenkin vaikutti onnelliselta päästyään hengailemaan muiden miniatyyri-ihmisten pariin
Puhtauden lisäksi lastenrattaiden omistaja havahtuu nopeasti teiden tasaisuuteen. Normaalisti tasaisuus varmistetaan vetämällä kaikkialle asfalttia, mutta saksalaiset pistävät paremmaksi. Kaikkialla on laatoitusta tai katukivetystä, joka on tasainen kuin buddhalaisen munkin mieli. Ihailtavaa, joskin harmillista, sillä meitsin vauva on tottunut tärisevään kyytiin eikä meinaa millään nukahtaa näillä silotelluilla teillä.
Mutta tosiaan ensimmäinen asia, jonka Frankfurtissa huomaa on sen vihreys. Rakennukset ovat ympäröity puin, pensain ja kukin. Ei ehkä samalla geometrisella leikkaustarkkuudella, mitä näkee belgialaisissa ja ranskalaisissa puistoissa. Puistikot ja pusikot ovat poikkeuksellisia lähinnä runsaudellaan ja kukkaloistollaan. Erityismaininnan luovutan keskustan tuntumassa sijaitsevalle Grüneburgparkille. Se on valtava. Siellä voi helposti käydä 10 kilometrin juoksulenkillä ilman, että täytyy juosta samaa polkua kahdesti. Puiston äärilaidalla on naturalisteille (=nudisteille) varattu alue. Alue hämmensi allekirjoittaneen viatonta mieltä aluksi, mutta on kuitenkin ymmärrettävää, että Saksassa valloillaan oleva konservatiivinen ilmapiiri muodostaa äärimmäisiä vastareaktioita. Yksi teitittelyä täynnä oleva, pitkä työpäivä pitkissä suorissa housuissa 30 asteen lämpötilassa ja minäkin juoksentelisin puistoissa alasti.
Paikalliset ovat kovia myös urheilemaan. Teillä viuhahtelee mitä upeimpia urheiluautoja, mutta sitäkin enemmän tiukkoja saksalaisia takalistoja pyöriensä päällä. Frankfurt on työmatkapyöräilyn luvattu maa. Kiiltäviä ja hyvin huolletun näköisiä maantiepyöriä polkevat niin pukumiehet kuin tavalliset työmiehetkin. Frankfurtissa on huomioitu tämä sijoittamalla pyöräteitä kaikkialle ja asentamalla myös pyöräilijöille omat liikennevalonsa. Suomalainen on tottunut ehkä leveämpiin ja erotelluimpiin pyöräteihin, mutta kyllä näitäkin pitkin uskaltaa polkea. Saksalaiset autoilijat tuntuvat huomioivan sekä pyöräilijöitä että jalankulkijoita erinomaisesti. Toisaalta, saksalaiset pyöräilijät ja jalankulkijat seisovat punaisissa valoissa yhtä tunnollisesti kuin suomalaisetkin. Tuli autoja tai ei.
Suomalaisena Saksa on hyvin mielyttävä maa. Kyllä tänne vauvan kanssa kehtaa tulla. Vauvat ovat aina pitäneet nakuilua puhtaasti positiivisena asiana.
Vauva ilmoitti kahvila-aikani tulleen täyteen. Tschüss!