Kick-ass-baby

H21+6

Käytyäni ylimääräisessä ultraäänitutkimuksessa 17+0 viikolla rentouduin niin hienosti, että aloin tuntea vauvan liikkeet heti seuraavana päivänä. Siihen ei tarvittu kuin pieni hölkkä ja hieman suklaata. Jo lähti vauva hyppelemään. Olin luonnollisesti ihmeissäni ja niin onnellinen! Koin olevani etuoikeutettu saadessani toimia pienen ihmisen alun trampoliinina. Bileet eivät totisesti jääneet yhteen kertaan. Joka päivä, erityisesti sapuskan jälkeen, alkoi touhuaminen. Pystyin unohtamaan pulssidopplerin kaapin nurkkaan ja keskittyämään pikkutypyn hyppelyyn.

Ilmeisesti vatsanpeitteeni eivät ole erityisen paksuja, koska myös mieheni pystyi tuntemaan liikkeet n. 18 raskausviikolla. Monotuksen tuli tosin olla liigasarjan tasoa, jotta sen tunsi makkaroiden läpi. Tämä alkoi olla jo hieman liikaa. Eihän sen näin nopeasti pitänyt tapahtua. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt liikkeet näkyvät ulospäin. Siihen vaaditaan toisaalta aito Jackie Chan –potku. Alan jo epäillä vatsalihaksiani. Missä on tiukka sikspäkkini? Ei sen pitäisi höllyä 450 grammaisen tytön potkuista. Hävettää. Samalla olen ylpeä tulevan toimintasankarittaren taidoista… 😀

Vauvani innostuu urheilusta, ruuasta, suklaasta, nukkumaan menosta ja lepohetkistä. Nyt on todella vaikeaa muistaa hetkiä, jolloin liikkeitä ei tuntuisi. Ikään kuin sisälläni sikiäisi ikiliikkuja. Tiesin, ettei kohdalleni ole tulossa 20 tuntia nukkuvaa ihannevauvaa, mutta että koko ajan! Tanner tömisee tälläkin hetkellä. Toistaiseksi touhuaminen on ollut kivutonta. Suorastaan söpöä hääräämistä. Koen olevani valmis keuhkopotkuihin. Anna vauveli parastasi! Tätä palleaa on kuule treenattu.