Mieheni, Mr. Bisnesmän on saanut työkomennuksen Saksaan. Luvassa on 3 kuukautta Frankfurtissa. Kaupungissa, jossa viimeksi vierailin 20 vuotta sitten todeten sen oleva ankea betonikasa. Mieleeni on painunut graffitien värittämät seinät ja likainen joutsen lipumassa jokea pitkin. Mr. Bisnesmänin ilmoittaessa työkomennuksesta, toivoin vain mielessäni: ”anna sen olla Munchen, anna sen olla Munchen. Jos se ei ole Munchen, niin anna sen olla Berliini, mutta ei ainakaan Frankfurt!” Ja tässä sitä nyt ollaan. Toivon, että Frankfurt on kaikkea muuta, kuin mitä muistan sen olevan.

Epämieluisista muistikuvista huolimatta olen matkasta enemmän kuin innoissani. Olen höpöttänyt reissusta jokaiselle kaverille, tutulle ja puolitutulle, jotka ovat epäonnekseen läheisyyteeni joutuneet. Onneksi energiaa saa myös kulumaan pakkaamiseen, järjestelyihin ja suunnitteluun. Lehdistä ja blogeista on koluttu miten kannattaa matkustaa vauvan kanssa ja mitä vauvalle pakata mukaan. Ystäviltä on kysytty neuvoja ja kokemuksia. Frankfurtin menot on googlattu moneen otteeseen. Kaverit ja sukulaiset kutsuttu kylään puoliväkisin. Koira ja kissa uudelleenmajoitettu ystävien ja sukulaisten nurkkiin.

Touhuilustani huolimatta olo on edelleen valmistautumaton. Tuntuu, että vaikka mitä tekisi, pelkää unohtavansa jotain oleellista. Täytyy ripustautua isäni vanhaan viisauteen: rahalla saa ja hevosella pääsee. Eli jos muistan vauvan ja VISA-kortin, niin eiköhän sillä jo aika pitkälle pötki. Sitä tulee kuitenkin pakattua ennemmin liikaa kuin liian vähän. Ja mikäpä sen parempi tekosyy shoppailuun kuin unohtuneet tavarat.

Tilanteemme on poikkeuksellisen valoinen sen suhteen, että meille on järjestetty asunto ja autopaikka valmiiksi. Asunto on valmiiksi kalustettu ja hyvällä paikalla. Kalustuksessa on tuskin huomioitu vauvaa, mutta mitäpä 3 kuukauden ikäinen rintamaidolla elävä napero nyt oikeastaan tarvitsee? Sängyn, jossa nukkua ja alustan, jolla touhuta. Check ja check.

Kalustuksesta emme muutenkaan tiedä juuri mitään. Saimme asunnosta kuusi hyvin mielenkiintoista kuvaa. Kuvista sanotaan, että ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. No, nämä kuvat olivat mykkiä. Kuvista selvisi ainoastaan, että asunnossa on sänky, ruokapöytä, kahvinkeitin, pieni parveke ja WC-istuin. Kuusi kuvaa, viisi sanaa. Jään kasvavalla mielenkiinnolla odottamaan onko luvassa käsin tiskaamista ja pesulatupakäyntejä. Kestovaippojen suosijana ja puklukoneen äitinä oma pesukone olisi kova sana.

Matkavalmistelut käyvät kuumana ja lento lähtee 4 päivän päästä. Täytyy nauttia jokaisesta adrenaliinin täyttämästä hetkestä.