Raskausviikko 21+4.

Raskaus tekee selväpäisestä ja realistisesta ihmisestä oman elämänsä Sheldonin. Vaikkei aiemmin ole ajatustakaan uhrannut tartuntoihin tai potentiaalisiin vaaratekijöihin, rakentuu raskaana olevan naisen mielestä epäilysten verkko. Voinko ylittää kadun punaisen valon palaessa? Autoja ei näy mailla eikä halmeilla, mutta riski on olemassa. Olenko valmis ottamaan vauvani puolesta tämän riskin? Tai salaattini on hieman nuutunut yhdestä reunasta. Tämä tarkoittaa fekaali-oraali-teitse leviävän bakteeritartunnan kohonnutta riskiä, eikö tarkoitakin? Ehkä on parempi heittää koko salaattipuska roskiin. Tai juoksulenkillä alkaa nipistää hieman vasemmasta kyljestä. Se on varmaan kivulias supistus ja alkava keskenmeno. Taidan lopettaa lenkkeilyn kokonaan.

Mitä minulle on tapahtumassa? Aiemmin kaverini heilauttivat hulluille tempauksilleni kintaalla, että se nyt vaan on tuollainen yllytyshullu. Nykyään jänistän aivan perusriskien äärellä. Saako raskaushormonit ihmisen näkemään kettuja joka puskassa vai onko tämä vain 30 vuotta täyttävän naisen normaalia käytöstä? Odotin itseltäni niin paljon enemmän. Olin varma, etten välittäisi neuvolan ravitsemusohjeista tai liikuntaan liittyvistä rajoitteista. Rakas sushi on jäänyt. Kiipeilyvälineet pölyttyvät nurkassa. Pimeällä liikkuessa on alkanut jännittää. Toisin sanoen pelkään siis PIMEÄÄ!

Vauvan menettämisen pelko on jotain poikkeuksellisen lamaannuttavaa. Sitä alkaa pelätä epärealistisia todennäköisyyksiä ja ylivilkkaan mielikuvituksen luomia vaarakuvia. Olen alkanut nähdä jälleen painajaisia, ikään kuin yöllisenä bonuksena. Niitä ei olekaan näkynyt sitten yläasteen. Eikä tilannetta helpota Mr. Bisnesmänin ylihuolehtivuus. Ikään kuin kaksi vauhkoa oravaa yrittäisivät rauhoitella toisiaan. Skwiik, skwiken, SKWIIIIK! SKWIIKEDI!!! SKWIIIIKKKKK!!!

Kaiken tämän taustalla saattaa olla aiempi keskenmeno sekä pitkä odotusaika ennen raskaaksi tuloa. Toivottavasti te muut olette tulleet helposti ja nopeasti raskaaksi, sillä on masentavaa yrittää ja yrittää ilman tulosta. Meillä kesti keskenmenon jälkeen yli vuoden saattaa munasolu ja siittiö sopuisasti yhteisymmärrykseen. Yritin etsiä epäonnistumisille syitä ties mistä. Joskus syytin aiempaa hormonikierukkahoitoa, toisinaan omaa ja Mr. Bisnesmänin alkoholin käyttöä, sitten syytetyn penkillä oli liian rankka urheilu, usein olin varma, ettei seksielämämme ollut tarpeeksi vilkasta tai sitten se oli liian villiä. Ehkä yliampuva suojelemisviettini onkin vain tapa suojata itseäni kokemasta uudestaan sitä vajavaisuuden tunnetta, jota lapsettomuus aiheuttaa.

Tai sitten tieto lisää tuskaa. Kuvat toksoplasman, Neisseria Gonokokin, herpeksen tai vesirokon runtelemista sikiöistä palavat helposti kenen tahansa verkkokalvoille. Pienikin riski on liikaa. 0% riski on ehkä liikaa vaadittu, mutta jos pystyn pienillä omaa elämääni rajoittavilla toimilla minimoimaan yleistä riskiä, niin miksen vaivautuisi. Suositusten noudattamatta jättäminen on kuin työntäisi päänsä maan sisään. Vaara on edelleen olemassa, mutta jos en huomioi sitä, niin ehkä se katoaa. Haluan nauraa hyväntahtoisesti omalle ylivarovaisuudelleni ja samalla suositella sitä kaikille. Ehkä palaan benjihyppytouhuihin sitten 18+3 viikon päästä.

Pahoittelut, että kirjoituksissa on ollut taukoa. Tauko oli tietokoneeni huollon mittainen. Nyt se on jälleen toiminnassa ja ei kun tykitetä menemään!