27 days left
Kaiken sen häähulluuden jälkeen olen hiukan rauhoittunut. Mietin häitä kyllä päivittäin ja ihailen sormusta silloin tällöin, mutta muuten olen tehnyt kaikkea muuta. Häälehdet ja -blogit on lukematta enkä koe tällä hetkellä edes sen suurempaa tarvetta siihen. Ehkä sain yliannostuksen siitä kaikesta häähömpästä? Pari viikkoa ennen häitä aloitan varmasti uudestaan, vaikka kaikki onkin lähes valmista. Tästä johtuen postausaiheitakaan ei oikein löydy ainakaan ennen loppukiriä. Tietysti jotain pientä laukku- ja takkikriisiä voisin kehittää. Ja hääpukuakin pitää sovittaa viikon päästä, ettei se sitten olekin väärän kokoinen. Ei tästä mun jojoilusta koskaan tiedä!
Miehen kanssa ollaan jonkin verran puhuttu häistä ja siitä, mitä avioliitto tuo tullessaan. Konkreettisin asia itse sivilisäädyn vaihtumisen lisäksi lienee mun sukunimen vaihtuminen. Ajattelin aina etten vaihda sukunimeäni, ellei vaihtoehtona nyt ole jokin tosi hieno nimi. Ikään kuin omanikaan niin hieno olisi?! Mutta oma on aina oma. Nykyään ajattelen hiukan eri tavalla ja olen enemmän kuin innoissani siitä, että pian koko meidän perhe on saman sukunimen alla. Miehen sukunimi kuulostaa aika yleiseltä, mutta ei sitä ole. Se on oikeastaan tosi kiva nimi ja olen ylpeä, kun saan kantaa sitä jo alle kuukauden päästä. Mietin myös, pitäisikö varata aika poliisilaitokselle ajokortin uusimista ja passin hakemista varten. Ne ajat kun taitaa olla aika haluttua tavaraa. Ennen pystyi vaan marssimaan jonon jatkeeksi, mutta nykyään kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta. Uuden sähköpostiosoitteen sen sijaan loin jo valmiiksi. Enää tarvitsee päivittää se joka paikkaan…
Ensi viikolla ajattelin palata häiden maailmaan lukemalla noita häälehtiäkin. Ehkä saan niistä taas hiukan inspiraatiota ja saadaan viimeisetkin asiat järjestykseen häiden suhteen. Pelkään vain pahoin, että parin viikon kuluttua hiukset tippuu stressin takia päästä 😀 Nyt kun salaisuuden pitäminen on alkanut olla helpompaa, pelkään ajatuksissani lipsauttavani kaiken ilmoille. Sormuksenkin tungin jo hätäpäissäni takaisin rasiaansa, ettei se jokin ilta ole sormessani, kun joku kaveri änkee yllätysvierailulle. Saatika että joku vanhemmistamme näkisi sen sormessani… Ei varmaan Kindemuna-jutut menisi läpi, kun mut tunnetaan kuitenkin harakkana ja häähulluna. Koskaan ei voi olla liian tarkka, kun varjelee näinkin suurta salaisuutta. Vaikka tuskinpa meidän häät on kellekään ulkopuoliselle niin iso asia.
Palaan taas blogin pariin, kun mulla on jotain kerrottavaakin.