Salahäät – miksi ja mitä ne maksavat?

Mainitsin jo ensimmäisessä postauksessa siitä, miten olen aina haaveillut kirkkohäistä tärkeine läheisineen, pitkine mekkoineen ja ihanine muistoineen. Olin miettinyt paikkoja, sormuksia, mekkoa… Aikalailla kaikkea. Kunnes saatiin tämä päähänpisto salahäistä miehen kanssa. Tämä ei ole yhtään sen huonompi vaihtoehto, en vain ennen uskonut tekeväni itse näin. Miten voin salata kaiken omilta vanhemmiltani ja viedä heiltä mahdollisuuden osallistua juhliin? Tai viedä isältäni mahdollisuuden saattaa minut alttarille? Me ajatellaan, että se on ennen kaikkea meidän päivä eikä yksi juhla muiden joukossa. Se on meidän avioliitto, joten juhlatkin voivat olla vain meidän. Voidaan panostaa vain itseemme. Jos joku tästä loukkaantuu niin… antakoon palaa. Sen vielä ymmärrän, mutta suuttumista en. Tässä asiassa ollaan itsekkäitä eikä kyllä kauheasti arvostettaisi sitä, että joku läheinen suuttuisi siitä, että mentiin salaa naimisiin. Kyse ei ole siitä, etteikö välitettäisi lähimmäisistämme vaan siitä, että mennään naimisiin meidän tavalla. Saa nähdä, millaisia ovat läheisten reaktiot!

Olen aina ajatellut, että maistraattihäät ovat lähes ilmaisia. Voi miten väärässä olinkaan! Tietysti riippuu paljon parista, miten paljon haluaa sijoittaa häihinsä, olivat ne sitten isot tai pienet, pidettiin ne kirkossa tai maistraatissa ja ennen kaikkea, haluaako sijoittaa siihen liittyvään materiaan, kuten pukuihin ja sormuksiin. Meille molemmille oli itsestään selvää, että päivästä yritetään tehdä täydellinen ja siihen ollaan valmiita sijoittamaan, realismin rajoissa tottakai.

Ensin mietittiin ns. pakollisia maksuja, kuten vihkimisen hintaa, valokuvausta ja sormuksia. Meillä kun ei ole kihlasormuksia, haluttiin panostaa vihkisormuksiin. Niihin varattiinkin sitten puolet budjetista, koska ne ovat valokuvien lisäksi ainoa konkreettinen muisto, mitä meille päivästä jää. Sitä paitsi, timantit on ikuisia ja ainakin mulla on kallis maku, mutta onneksi pidän kuitenkin siroista sormuksista. Nopean laskutoimituksen jälkeen arvioin kuluiksi yli 3500 euroa ja päätettiin varata budjettiin 4000 euroa. Se on iso raha ja monen mielestä on varmasti naurettavaa sijoittaa niin paljon salahäihin – monethan järjestävät vierashäitäkin halvemmalla!

Jo pelkästään vihkiminen virka-ajan ulkopuolella maistraatin omissa tiloissa tulee maksamaan 200 euroa. Jotenkin se tuntuu turhalta summalta, kun olisihan vihkimisen saanut ilmaiseksikin. Meille on kuitenkin tärkeää päästä vihittäväksi lauantaipäivänä, joten ei auta itkeä.

Sormuksiin meillä meni eniten rahaa ja ne maksoivat pienennyksineen (ja alennusten jälkeen!) 2050 euroa. Sormukset tilattiin suoraan mallistosta, kun satuttiin löytämään täydelliset valmiina. Teettämällä oltaisiin varmasti säästetty jonkin verran, mutta en nähnyt järkeä siinä, että oltaisiin teetetty suorat kopiot jostain jo olemassa olevista sormuksista. Sormuksista teen erillisen postauksen ja voin kertoa, että muutama mutka oli niidenkin kanssa matkassa.

Seuraavaksi suurin menoerä oli valokuvaus. Varattiin vihkimistilaisuuden kuvaus sekä miljööpotretit, joille tulee hintaa pyöreästi 500 euroa ja siihen päälle vielä ylimääräiset kuvatiedostot sekä mahdolliset paperikuviksi teettämiset. Valokuvauksesta en suostu tinkimään, sillä hääkuvia ei voi ottaa uudestaan. Kuvaajavaihtoehtoja oli monta, sillä Suomesta löytyy niin monia taitavia kuvaajia. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden, kuten aina.

Myös meidän ulkonäköömme menee rahaan. Miehellä on puku, mutta uusi kauluspaita tarvitaan. Minä ostin polvipituisen, valkoisen häämekon, joka muokataan ompelijalla vielä sopivaksi. Lopullinen hinta tulee jäämään silti alle 300 euron. En halunnut maistraattiin täyspitkää pukua, vaikka niistä kovasti pidänkin. Oma häämekkoni tulee olemaan silti täydellinen mulle, jos visioni vaan toteutuu. Budjetissa oli lisäksi minun kenkäni, laukkuni, ammattilaisen tekemä häämeikki, -kampaus ja rakennekynnet. On varmasti sanomattakin selvää, että budjetti melkein ylittyy. Tai sitten se ihan oikeasti ylittyy, jos laskelmani ovat vähänkin pielessä. Alkuperäiset laskelmat kun ovat muuttuneet hiukan ylöspäin ja monesti.

Lisäksi hääbudjettiin sisällytettiin hääkukat, joihin sisältyy oma kimppuni ja sulhasen viehe. Näihin varasin 100 euroa, mutta suunnittelupalaveri kukkakauppiaan kanssa on vielä pitämättä.

Hääyöhön varattu summa piti aikalailla paikkansa. Siihen menee 300 euroa ja risat päälle. Pakettiin sisältyy perinteinen kuohuoviinitervehdys ja aamiainen huoneeseen tarjoiltuna. Huone on todella kaunis ja aion esitellä senkin, jos vain uskallan paljastaa hiukan tarkemmin asuinpaikkamme. Illallinen kustannetaan erikseen ja sitä en edes ole budjetoinut. Hääyöpaikan vieressä on onneksi hyvä ravintola, mutta pöytäkin pitäisi vielä varata.

Yllätyin todella siitä, miten paljon asioita salahäissäkin on huomioitava ja kuinka paljon ne tulevat kustantamaan! Hiukan saa varmasti laittaa bonusta häätilille, jotta kustannukset saadaan katettua. Vierashäitä varten olisi saanut säästää todella kauan, kun jo nyt menee näin älyttömästi rahaa.

En viitsinyt joka kohtaan mainita erikseen, että postaan aiheista erikseen, mutta sen aion kyllä tehdä. Häämekkoa en varmaan paljasta ennen häitä, mutta kaikki muu onkin vapaata riistaa, koska toivottavasti kukaan ei tiedä, ketkä edes menevät naimisiin. Häämekoista riittää kyllä kirjoitettavaa, koska rakastan niitä ja tiedän aika tarkkaan, mistä pidän. Suosikkijuttujani meidän häistä ovat (sulhasen lisäksi) ehdottomasti sormukset ja mun kengät. Kaikki on tietysti suunnitelmissa täydellistä, toivottavasti myös todellisuudessa.

Millaisia budjetteja teillä on ollut ja millaiset häät ovat olleet kyseessä?