Mulle valokuvat on todella tärkeitä. Rakastan hyvälaatuisia kuvia, jotka tuovat mieleen muistoja tai saavat aikaan inspiraatiota. Seuraan useita valokuvaajia facebookissa ja joka päivä mieltä piristää, kun joku heistä jakaa uusimpia otoksiaan. Olen kiinnostunut varsinkin lapsi- ja häävalokuvauksesta. Törmään jatkuvasti toinen toistaan kauniimpiin hääpotretteihin ja ihaniin dokumentaarisiin hääkuviin. Kuvissa täytyy olla jotain taiteellistakin silmää, sillä ne perinteiset studiossa otetut pönötyskuvat ei tosiaankaan ole meidän juttu. Studiossakin saa kauniita hääkuvia, kun kuvaajalla on hyvä visuaalinen näkemys tai uusia ideoita. Silti me halutaan ottaa meidän hääpotretit miljöössä. Ollaan ajateltu sekä kaupunkimiljöötä että kuvia keskeltä luontoa. Kummatkin toimii meidän kohdalla, sillä varsinkin itse rakastan kaupunkimaisemia ja mies puolestaan luontoa. Halutaan myös jotain taulumateriaaliksi kelpaavaa jälkeä, jossa ei ole kuvattu pelkästään hääparia vaan myös miljöötä. Postauksen ensimmäinen kuva sopisi hienosti tauluksi, mutta luonnollisesti se ei ole meidän kuva vaan luvalla lainattu meidän hääkuvaajan facebook-sivuilta.

Meidän häävalokuvaaksi valikoitui tosiaan Mikko Kaaresmaa Studio Huoneelta. Arvostan Mikon kuvista varsinkin hääpotretteja, sillä ne ovat ihan huikeita. Erilaisia miljöitä ja kuvausideoita löytyy rutkasti. Kuvissa näkyy myös tunteet eivätkä ne jää pelkiksi ”pönötyskuviksi”, vaikka perinteisempiäkin potretteja toki löytyy. Varattiin sekä vihkimistilaisuuden kuvaus että potrettikuvaus miljöössä, ainakin kahdessa eri paikassa. Luotan kuvaajaan todella paljon, sillä kuvat ovat juuri mieleeni. Hyvä kuvaaja saa varmasti maistraatistakin kauniita kuvia, vaikka olosuhteet eivät ole yhtä hulppeat kuin kirkoissa. Tietääkseni meidän kotikaupungin maistraatti on kuitenkin kaunis, vaikkakin yksinkertainen tila. En ole koskaan käynyt siellä, mutta olen nähnyt sieltä kuvia. Harmikseni lähinnä niitä puhelinkuvia, mutta onneksi meille jää muutakin muistoksi. Toki kaaso voisi ottaa muutaman kännykkäkuvan, mikäli kyyneliltään ehtii. Tai ehkä kaaso ylittää itsensä eikä herkisty aivan totaalisesti? No ei, kyllä kaikissa häissä saa herkistyä, kunhan on vedenkestävää ripsiväriä… Omaa kameraa en usko tarvitsevani, sillä kuka nyt haluaisi keskittyä kuvaamaan omia häitään? Ehkä pari selfietä voisi ottaa kavereita järkyttämään.

Koska meidän häihin ei tule vieraita muutamaa hassua enempää, kuvaus on yksi tärkeimmistä asioista koko päivässä. Meidän läheisille ei jää päivästä muistikuvia, joten heillekin on varmasti tärkeää nähdä kuvista, miten hääpäivä meni ja miten onnellisia ollaan oltu. Varasinkin hääkuvauksen jo ennen maistraattia ja onnekseni vielä noin puoli vuotta ennen The Dayta Mikolla oli kalenterissa juuri oikea päivä vapaana. Keväthäät eivät ole ehkä suosituimmasta päästä, mutta päivämäärä 4.4. ei varmasti ole viimeisimpiä vaihtoehtoja yhdellekään kevään morsiamelle. Olen jo aiemminkin sanonut, että varsinkin sää jännittää minua, sillä Suomen tuntien loskasää on enemmän kuin mahdollinen. En odota hellepäivää, mutta en kyllä kaipaa mitään kaatosadettakaan… Ehkä pitäisi vielä hioa varasuunnitelma potrettikuvia varten huonon sään varalle?

Olin myös valmis maksamaan kuvauksesta ammattilaiselle sievoisen summan. Kiitän luojaani siitä, että meille ei ole tulossa dokumentaarista kuvausta, sillä sellainen kirpaisee jo enemmän. Meillä menikin kuvaukseen toiseksi eniten rahaa, heti sormusten jälkeen. Olen kerran jos toisenkin pettynyt huonoihin kuviin, jotka on otettu tärkeästä tilaisuudesta. En tee sitä virhettä enää koskaan, vaikka kuvaajalle ei joutuisi tuolloin maksamaan senttiäkään. Mieluummin maksan ja muistelen kauniista kuvista päivää vielä mummonakin, kuin harmittelen huonoja kuvia. Muutaman – tai edes useamman – satasen säästö ei ole sen arvoinen. Rahaa saa aina lisää, hääpäivän kuvia ei. 

Alimmassa kuvassa näkyy sellaista tyyliä, jolla haluan vihkimisenkin ikuistettavan. Ei perus pokkariräpsyjä vaan kuvia, joissa on ideaa ja tunnetta. Kuviin saa helposti luotua tunnelman jostain hiukan suureellisemmasta, kuin tapahtuma oikeastaan edes on. Meidän vihkimistilaisuus on lyhyt ja ”pieni”, mutta paikalla tai vihkikaavan pituudella ei ole väliä, kunhan se on hääparin näköinen ja siitä jää kauniit muistot. Omaan vihkimiseemme toivoisin myös huumoria, sillä se on tärkeä osa meidän parisuhdetta. Ehkä sormus ei meinaa mahtua sormeen tai joku sekoilee sanoissaan, väliäkö sillä, kunhan tunnelma on leppoisa eikä turhan jännittynyt. Tosin saatan olla itse kauhusta kankeana… Ja kunhan se sormus tosiaan menee sormeen enkä ole vääntänyt mitään järkyttävän turvottavaa iltapalaa edellisenä päivänä. Nyt menee taas ihan ohi aiheen, mutta niin mulle yleensä käy.

Kaikki kuvat on lainattu luvalla Studio Huoneen facebook-sivuilta ja ne ovat Mikko Kaaresmaan käsialaa. Kotisivut kuvagallerioineen löytyy täältä. Ethän kopioi kuvia ilman lupaa!

Kuka on teidän häänne ikuistaa?