Millä astelen alttarille?
…. Tai siis tarkalleen ottaen, mähän en astele alttarille vaan maistraattiin, mutta kuitenkin. Hääkenkien löytäminen ei todellakaan ollut helppoa. Kahlasin läpi monet kenkäkaupat niin netissä kuin kauppakeskuksissakin ja olin jo luovuttamisen partaalla. En alkanut edes haaveilla mistään Louboutineista, vaikka häät olisi ollut hyvä tekosyy saada sellaiset kaappiin. Ei sillä, että Louboutinilta tai edes Jimmy Choolta olisi löytynyt juuri sellaisia kenkiä, mistä haaveilin. Halusin nuden väriset avokkaat, joissa on nilkkaremmi. Löysin monia hyviä vaihtoehtoja, mutta aina oli koot loppu, vaikka oma kokoni on niinkin yleinen kuin 37. Oikeastaan se on 36,5, mutta kantapääpohjalliset pelastaa sen puoli kokoa. Nilkkaremmistäkään ei varmasti ole haittaa…
Tilasin tosiaan kenkäni Footwaylta. Ne ovat merkkiä Blink ja laadussa ei tosiaankaan ole kehumista, kuten kuvista näkyy. Olin hiukan hämilläni, kun 60 euron kengät ovat suoraan sanoen aikamoista kuraa. 60 euroa on onneksi tosi pieni summa hääkengistä, mutta silti. Päätin kuitenkin pelata riskillä ja pitää nämä kengät, sillä malli on juuri oikea, väri todella lähellä haluamaani – näissä se on ehkä hiukan punertava, mutta ei onneksi ihan niin kamala, kuin nettikaupan kuvissa. Korkoa näissä on 10cm ja se on juuri hyvä. Olen kokenut korkkareiden käyttäjä, mutta nyt on kyllä ollut hiukan taukoa näiden korkeimpien käytössä, joten täytyy varmaan hiukan harjoitella taas, ettei totuus iske vasten kasvoja vasta hääpäivänä. Meillä on miehen kanssa n. 15 cm pituuseroa, joten siinäkin suhteessa korko on juuri sopiva.
Nyt vain toivotaan enää, että säät suosii näin avonaisia kenkiä! Pahin kauhuskenaario on se, että maa on täynnä loskaa ja lämpötila on lähellä nollaa. Kuvauspaikat ovat tosiaan ulkona, enkä halua näyttää tärisevältä kananpoikaselta. En ole oikeastaan miettinyt edes mitään takkia tai neuletta, koska haluan mekon näkyvän kunnolla. Vielä vähemmän olen miettinyt vaihtokenkiä. Musta tuntuu, että kadun sitä vielä huhtikuussa. Ihan sama, kunhan flunssa iskee vasta häiden jälkeen!
Nyt ei auta enää kuin toivoa, että kengät pysyvät kasassa (kuka noi on oikein liimannut?), ilmat suosii enkä saa mitään ihan järkyttävää räkätautia. Häissä aika usein ulkonäkö menee mukavuuden tilalle, kun morsiamet valitsevat liian korkeat korot ja hullun mekon. Oma mekkoni on polvipituinen, joten se ei varmasti ole vaikea liikkuessa, mutta eri asia on sitten se, palelenko ihan hulluna… Lisäksi mietin, pitäisikö mun ostaa jonkinlainen virkkuukoukku tai vastaava, jotta selän napit saisi mahdollisimman kivuttomasti kiinni? Siinähän on tosiaan ne kuminauhat, jotka ei varmaan kestä ihan älyttömästi venyttämistä. Eivät ne onneksi päällä venykään, mutta pukiessa… Mahtavaa stressata tästäkin asiasta.
Onneksi saatiin eilen vietyä se esteettömyystodistus maistraattiin vatvottavaksi, joten To Do-lista alkaa olla jo aika täynnä rukseja. Enää jäljellä on se pahin: odottelu. Vielä 69 päivää jäljellä! Ihan hullun vähän ja silti hääpäivään on vielä ikuisuus…