Alastomuudesta

Keskustelimme poikaystäväni kanssa aiheesta nimeltä alastomuus. Pohjustuksena kerrottakoon että hän ei ole suomalainen, eikä ole kasvanut suomalaisessa (sauna)kulttuurissa, toisin kuin minä. 

Luulin olevani aika tiukkis alastomuuden suhteen, ja tarkka siitä missä seurassa on soveliasta olla alasti toisen ihmisen seurassa, mutta huomasin olevani se vapaamielisempi osapuoli. Minulla on myös ollut huono itsetunto oikeastaan aina, minua kiusattiin pienenä, enkä ole aina tuntenut oloani hyväksi omassa kropassani. Mutta kun toinen tulee keskieurooppalaisesta kulttuurista, jossa alastomia ihmisiä ei nähdä, omat näkemykset tuntuivat aika radikaaleilta. 

Poikaystävä kertoi, että alkuun hänen oli vaikea ajatella minun menevän edes samaa sukupuolta olevien ystävieni kanssa samaan aikaan saunaan, alasti tietysti. Hänen mielestään alastomuus on aina seksuaalista, ja vaikka muina heteronaisina kävisin ystävieni kanssa saunassa, olisi se silti seksuaalinen tapahtuma, ja hänen mielestään jokseenkin ”väärin”.

Minut tämä tällainen näkökulma asiaan yllätti. Olen kuitenkin kasvanut aika neutraalissa ympäristössä, meillä on menty kotona perheen kanssa saunaan,  ja käyn vieläkin äitini kanssa saunassa. Meillä on kuljeskeltu kotona vähissä vaatteissa, kun ei ole huvittanut pukeutua esimerkiksi saunan jälkeen, tai jos vaate x on hukassa, enkä ole nähnyt siinä mitään väärää. Minua ei haittaa vaihtaa vaatteitani ystävieni edessä, miksi haittaisi, kun saunomme joskus yhdessä. Uimahallissa alastomuus ei häiritse minua, enkä todellakaan koe, että se olisi jotenkin seksuaalinen tapahtuma. Siellä on vain ihmisiä, jotka ovat tulleet viettämään aikaa urheillen tai muuten vaan, ei heitä kiinnosta, että minkälaisia vartaloita siellä liikkuu. 

Kerroinkin tästä poikaystävälleni, ja sen, että minusta on luonnollista nähdä alastomia ihmisiä, esimerkiksi kotona tai saunassa tai uimahallissa. Ihmiset ovat erilaisia, ja erilaisuuden näkeminen tekee hyvää. Varsinkin nykyään, kun mediassa kaikki on niin kiillotettua, minusta on mukavaa, että edes jossain näkyy tavallisia ihmisiä. Jos lapset eivät koskaan näe kuin median syöttämiä, täydelliseksi muokattuja vartaloita, miten se vaikuttaa heidän minäkuvaansa ja itsetuntoonsa? Hän vastasi siihen, ettei ole koskaan nähnyt edes vanhempiaan alasti. 

Kun kävimme yhdessä saunassa, hän sanoi, etten voi enää väittää että alastomuus ei olisi seksuaalinen tapahtuma, tai että saunaan voisi mennä ihan vain kavereiden kesken ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Minä olin tästäkin ihmeissäni, sillä jos tunnen seksuaalista vetoa poikaystävääni, ja olen hänen kanssaan alasti saunassa, saattaa se olla hieman erilaista, kuin jos olen ystävieni kanssa saunassa. Ei siellä tapahdu mitään sen jännempää kuin saunomista. Tai jos valmistaudumme yhdessä kaveriporukalla uloslähtöön ja vaihdan kolmatta kertaa vaatteita, ja olen ehkä hetken alasti, ei se minusta ole seksuaalista, enkä yritä esimerkiksi vietellä ystäviäni. Minä vain vaihdan vaatteita, jestas sentään. 

Minusta siis oli yllättävää, että meidän kahden näkökulmat vaihtelivat näin paljon. Itse kannatan mutkatonta suhtautumista alastomuuteen, enkä ehkä vieläkään ihan ymmärrä, että mikä siinä on niin kamalaa. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Sunnuntain suosikkilaulut

Tänä viikonloppuna innostuin taas eräistä lempilauluistani uudestaan. Kuten aiemmin olen sanonut, olen hevimusiikin suuri ystävä, ja suosikkilaulujani ovat sellaiset melko suureelliset tapaukset. Toki hiljaisista ja esimerkiksi akustisista vedoista löytyy myös hyviä, mutta eniten innostun aina isoista lauluista. Ei liene siis ihme, että eräs lempibändeistäni on Nightwish, jonka kanssa olen viettänyt yli kymmenen vuotta elämästäni. 

Lempilauluja minulta löytyy monia. On sellaisia, jotka kuulostavat hyvältä uutena, jotka palavat kirkkaasti hetken, ja unohtuvat sitten. On sellaisia, jotka sulattavat sydämen hitaasti, mutta sitten kun niistä tulee suosikkeja, ne myös pysyvät sellaisina. On sellaisia, jotka pulpahtavat pinnalle aika ajoin, sillä juuri sen laulun tarvitsee juuri siihen hetkeen. Tämän päivän laulut kuuluvat toiseen ja kolmanteen kategoriaan. 

https://www.youtube.com/embed/hF04p4oO7lI” width=”420″>

Ensimmäinen laulu, Heart Asks Pleasure First, on äänitetty Anette Olzonin vielä ollessa bändissä. Tämän laulun pariin löysin vasta paljon myöhemmin, pari vuotta sitten. Sen jälkeen olen aina välillä palannut tähän, sillä tiettyinä hetkinä se vain tuntuu erityisen sopivalta. Tänä viikonloppuna sellaisia hetkiä on riittänyt runsaasti, mikä on oikein hyvä, sillä laulu on mielestäni erittäin kaunis. 

Toinen on tältä keväältä, viimeisimmän levyn viimeinen laulu, ja siinä lauluosuuksia hoitaa nykyinen laulaja Floor Jansen. Vaikka Jansenista pidän, tuntuivat uuden levyn kappaleet jotenkin valjuilta naisen äänialaan ja kykyihin nähden. Vähitellen huomasin tarttuvani levyyn yhä uudestaan ja uudestaan, ja kappaleet jäivät soimaan päähäni jopa päiviksi. Lopulta en voinut muuta kuin tunnustaa itselleni, että olin täysin myyty varsinkin tämän laulun edessä, vaikka aluksi suhtauduin tähän jokseenkin epäilevästi. Laulu on siis Greatest Show on Earth, ja minusta se on aika uskomaton. 

Jos Nightwishistä pitää yhtään, suosittelen ehdottomasti antamaan mahdollisuuden näille!

Kulttuuri Musiikki Suosittelen