Alastomuudesta

Keskustelimme poikaystäväni kanssa aiheesta nimeltä alastomuus. Pohjustuksena kerrottakoon että hän ei ole suomalainen, eikä ole kasvanut suomalaisessa (sauna)kulttuurissa, toisin kuin minä. 

Luulin olevani aika tiukkis alastomuuden suhteen, ja tarkka siitä missä seurassa on soveliasta olla alasti toisen ihmisen seurassa, mutta huomasin olevani se vapaamielisempi osapuoli. Minulla on myös ollut huono itsetunto oikeastaan aina, minua kiusattiin pienenä, enkä ole aina tuntenut oloani hyväksi omassa kropassani. Mutta kun toinen tulee keskieurooppalaisesta kulttuurista, jossa alastomia ihmisiä ei nähdä, omat näkemykset tuntuivat aika radikaaleilta. 

Poikaystävä kertoi, että alkuun hänen oli vaikea ajatella minun menevän edes samaa sukupuolta olevien ystävieni kanssa samaan aikaan saunaan, alasti tietysti. Hänen mielestään alastomuus on aina seksuaalista, ja vaikka muina heteronaisina kävisin ystävieni kanssa saunassa, olisi se silti seksuaalinen tapahtuma, ja hänen mielestään jokseenkin ”väärin”.

Minut tämä tällainen näkökulma asiaan yllätti. Olen kuitenkin kasvanut aika neutraalissa ympäristössä, meillä on menty kotona perheen kanssa saunaan,  ja käyn vieläkin äitini kanssa saunassa. Meillä on kuljeskeltu kotona vähissä vaatteissa, kun ei ole huvittanut pukeutua esimerkiksi saunan jälkeen, tai jos vaate x on hukassa, enkä ole nähnyt siinä mitään väärää. Minua ei haittaa vaihtaa vaatteitani ystävieni edessä, miksi haittaisi, kun saunomme joskus yhdessä. Uimahallissa alastomuus ei häiritse minua, enkä todellakaan koe, että se olisi jotenkin seksuaalinen tapahtuma. Siellä on vain ihmisiä, jotka ovat tulleet viettämään aikaa urheillen tai muuten vaan, ei heitä kiinnosta, että minkälaisia vartaloita siellä liikkuu. 

Kerroinkin tästä poikaystävälleni, ja sen, että minusta on luonnollista nähdä alastomia ihmisiä, esimerkiksi kotona tai saunassa tai uimahallissa. Ihmiset ovat erilaisia, ja erilaisuuden näkeminen tekee hyvää. Varsinkin nykyään, kun mediassa kaikki on niin kiillotettua, minusta on mukavaa, että edes jossain näkyy tavallisia ihmisiä. Jos lapset eivät koskaan näe kuin median syöttämiä, täydelliseksi muokattuja vartaloita, miten se vaikuttaa heidän minäkuvaansa ja itsetuntoonsa? Hän vastasi siihen, ettei ole koskaan nähnyt edes vanhempiaan alasti. 

Kun kävimme yhdessä saunassa, hän sanoi, etten voi enää väittää että alastomuus ei olisi seksuaalinen tapahtuma, tai että saunaan voisi mennä ihan vain kavereiden kesken ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Minä olin tästäkin ihmeissäni, sillä jos tunnen seksuaalista vetoa poikaystävääni, ja olen hänen kanssaan alasti saunassa, saattaa se olla hieman erilaista, kuin jos olen ystävieni kanssa saunassa. Ei siellä tapahdu mitään sen jännempää kuin saunomista. Tai jos valmistaudumme yhdessä kaveriporukalla uloslähtöön ja vaihdan kolmatta kertaa vaatteita, ja olen ehkä hetken alasti, ei se minusta ole seksuaalista, enkä yritä esimerkiksi vietellä ystäviäni. Minä vain vaihdan vaatteita, jestas sentään. 

Minusta siis oli yllättävää, että meidän kahden näkökulmat vaihtelivat näin paljon. Itse kannatan mutkatonta suhtautumista alastomuuteen, enkä ehkä vieläkään ihan ymmärrä, että mikä siinä on niin kamalaa. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *