Black Halo but live

Yksi hienoimmista levyistä, jonka tiedän, on jenkkibändi Kamelotin vuonna 2005 julkaistu The Black Halo. Se muodostaa kokonaisuuden yhdessä edellisen levyn, Epican kanssa, mutta minulle se toimii yksinäänkin. Tai no, jos täytyy tunnustaa, niin itse en omista tuota levyä, mutta olen kuullut monta hyvää laulua tuolta levyltä, ja tämän levyn laulut ovat olleet aina ne suurimmat suosikit bändiltä. 

//www.youtube.com/embed/JALb1bTArGE?rel=0″ width=”560″>

Kun löysin Kamelotin pariin noin vuonna 2008, löysin paikallisesta Anttilasta Ghost Opera-levyn, jossa oli mukana myös bändin liveveto Serbiasta. (Ghost Opera on muuten myös yksi suosikeistani, samoin Blücher, mutta eipä niistä sen enempää.) Yleensä pidän levyistä levyinä, ja vaikka pidänkin keikoista, livevedot kun ovat yleensä aika huikeita, niin levyillä pidän enemmän vähän viimeistellymmästä äänimaisemasta. Yleensä. Tuo Ghost Operan mukana tullut livetaltiointi kun sisälsi kaksi laulua, joissa oli vain niin uskomaton fiilis mukana, että sen jälkeen en ole edes ajatellut varsinaisen levyversion kuulemista. Nuo laulut olivat The Black Halon toinen ja kahdestoista, nimiltään When the Lights Are Down ja Memento Mori.

Sama juttu kävi hieman myöhemmin, kun mukaani eräältä reissulta tarttui Oslon livelevy, One Cold Winter’s Night. Tälläkin levyllä ensimmäisenä mieleeni jäivät ehdottomasti tuon yhden tietyn levyn kappaleet, tällä kertaa vuorossa olivat Soul Society, March of Mephisto, nimibiisi The Black Halo sekä aivan uskomattoman kaunis Moonlight. 

Kun nuo kaikki laulut liitetään yhteen, niin siinä on jo melkeinpä puolet yhdestä levystä. (Tavallaan onkin, jos kolmea lyhyttä välisoittoa ei lasketa, levyllä kappaleiden kokonaismäärä on 14.) Ja sanoisinpa jopa niin, että jos tähän bändiin haluaa tutustua, niin se kannattaa tehdä tuon melkein kymmenvuotiaan (!) levyn kautta. Tai mikä vielä parempi, livevetojen kautta. Roy Khanilla, bändin entisellä laulajalla, kun on sellainen ääni, josta saa kyllä vielä enemmän irti noissa livenä vedetyissä versioissa, vaikka toki ihan studiossa äänitetty versiokin kuulostaa hyvältä. 

Näistä lauluista halusin laittaa juuri nämä itselleni kolahtaneet versiot, ja kyllä, ne ovat yhtä lukuunottamatta kaikki livevetoja. When the Lights Are Down on vain eri versio, kuin minkä ensimmäisenä kuulin, mutta sitä Belgradin-keikan versiota en löytänyt 🙁 Niin, ja Moonlight kannattaa jättää viimeiseksi, se on vaan niin huikea! Saan vieläkin siitä kylmät väreet vaikka olenkin laulun kuullut jo aika monta kertaa…