Joulun odotuksesta

Joulukuu saapui mielestäni vähän salakavalasti. Olihan siitä jo erinäisissä blogeissa puhetta että kohta loppuu tämä masentava ja harmaa marraskuu kun joulu lähestyy, mutta ainakin ulkona on edelleen ihan yhtä masentavaa ja harmaata. 

Itse en oikein ole jouluihminen. Tai olen. Riippuu näkökulmasta. 

Joululaulut on yleensä olleet vähän meh, sillä en jaksa niitä iloisen pirteitä kulkusrenkutuksia enkä sellaisia hartaitakaan oikein. Viime vuonna ilmestynyt Raskasta joulua -levy onneksi vähän auttoi tähän asiaan, ja tänä syksynä siitä on ilmestynyt kakkososa! Samoilla laulajilla, käsittääkseni. Onhan tuo projekti ollut jo olemassa aiemminkin, mutta viime vuonna se räjäytti potin, luultavasti lopusta löytyvän laulun ansiosta. 

Joulukoristeet – ai mitkä? Olen tosi huono pitämään mitään ylimääräistä esillä, eivätkä joulukoristeet ole tähän poikkeus. Vanhempieni luona on yleensä ihan jouluisen näköistä, mutta omaan opiskelijakämppääni en oikein osaa hommailla mitään vastaavaa. (Ei sillä, että tilaakaan olisi. Liian vähän säilytystilaa + aika paljon tavaraa on sellainen yhdistelmä, että siinä ei paljoa kynttilöitä näy.)

Joulutunnelma liittyy itselläni noihin kahteen kohtaan itse asiassa aika vahvasti. Ja oikeastaan minusta on ihan mukava tehdä täällä omassa kämpässäni kaikki pakolliset työt ja sitten siirtyä vanhempien luokse sinne jouluiseen ympäristöön. Kun paikat näin eroavat toisistaan niin siihen jouluun siirtyminen on helpompaa. Joulukalenteriakaan minulla ei ole ollut pariin vuoteen, niin sekään ei luo sitä odotusta ympärilleen. Olen ajatellut, että nyt ostan sen, mutta marras-joulukuun vaihteessa se kuitenkin aina unohtuu. 

Jouluostokset on mun suosikkiajanviete tässä vaiheessa vuotta! Rakastan lahjojen ostoa, sillä mielestäni keksin aina todella hyviä lahjoja. Tämä ehkä liittyy myös siihen että jaksan aika lailla väsymättömästi kiertää kaupasta toiseen bongaillen niitä täydellisiä lahjoja, enkä luovuta ja osta sitä perus lahjakorttia. Jos on olemassa joku toivelista jollakin, niin en muuten tasan osta siitä yhtään mitään, vaan keksin sen lahjan listan ulkopuolelta. Välillä se on vaikeaa, kun ei tiedä, mitä ihminen tahtoisi, mutta olen tämänkin ratkaissut sillä että kuuntelen pitkin syksyä muiden haaveita ja toteutan ne sitten joulun alla. Mielestäni parhaat joululahjat ovat sellaisia, mitä lahjan saaja ei itse raaskisi ostaa. Enkä tarkoita tällä mitään superkalliita juttuja, sillä esimerkiksi omalla kohdallani tuohon kategoriaan kuuluvat esimerkiksi erilaiset kirjat. Kaverille saatan ostaa vaikka jonkun meikkipaletin, josta hän haaveilee, äidille vaikka jonkun vähän uniikimman korun. 

Joskus muistan lukeneeni jostain, että sitten tietää olevansa aikuinen, kun jouluna lahjojen antaminen on mukavampaa kuin niiden saaminen. Siinä tapauksessa minäkin olen aikuinen. Vaikka ostan mielelläni lahjoja muille, en tarvitsisi niitä juurikaan takaisin. Jos haluan jotain, niin ostan sen mielelläni itse. (Mutta täytynee tunnustaa, että olen kuitenkin aika innoissani jouluaattona kun pääsen avaamaan erinäisiä paketteja.)

Näihin mietteisiin ja tämän laulun saattelemana toivotan hyvää joulukuun alkua!

//www.youtube.com/embed/2s_QgMCW9ks