Talvi-ihon kaverit

Alkaa vaikuttaa jo vahvasti siltä, että talvi on ihan oven takana. Minua ei talvi niin häiritse, kylmyys on ihan ok, kunhan on sopivat vaatteet. Tosin se, että siihen pukeutumiseen menee 15 minuuttia niiden kahden sijaan, riepoo välillä. Toinen lievä ärtymyksen aihe on ihon, hiusten ja kynsien kuivuminen, jolta voi myös suojautua oikein konstein. 

IMG_2424.JPG

 

Minä olen vuosia ollut erittäin huono vartalovoiteiden käyttäjä. Ostelin nuorempana aina jotain halpoja ja hyväntuoksuisia rasvoja, joita sitten käytin ehkä kahdesti. Pari vuotta sitten havahduin kuitenkin siihen, että oma ihoni on jännästi jaloista todella kuiva, jos en hoida sitä mitenkään. Siispä ostin vartalovoiteen ja lähdin rasvailemaan säännöllisesti, ja kappas, se tehosi. Ihoni ei onneksi tarvitse mitään superpaksua tököttiä, joten vartalovoit jätän yleensä kauppaan, ja ostan ohuempia versioita. Kuvissa näkyvät tämän syksyn kaverini. 

IMG_2426.JPG

Estelle & Thildin vartalovoiteesta haaveilin jo jonkin aikaa, mutta edellinen purkkini oli kesken, joten en halunnut ostaa uutta liian aikaisin. Nyt kuitenkin minulla on purkki tuota, ja tuoksu on Spring Rose Blonde. Kokeilin ja vertailin eri tuoksuisia voiteita, ja olin ennen ostoa melkein varma, että päädyn siihen sitruksiseen, sillä yleensä olen niiden fani, mutta tämä vei pidemmän korren. Sitruksinen versio oli minusta jotenkin liian vahva, ja tämän valitsemani voiteen pehmeä tuoksu tuntui paljon miellyttävämmältä. Purkki on myös äärimmäisen kaunis, joten sitä kelpaa pitää esillä. 

IMG_2428.JPG

Toinen syksyn ja talven täsmätuote (jostain syystä en pidä tuosta sanasta) on kookosöljy. Tästä olen kuullut pelkästään hyvää, ja sehän käy ruuanlaittoon ja kauneudenhoitoon, joten varsin monipuolinen kaveri kyseessä. Tätä olen käyttänyt lähinnä hiuksiin ja kynsiin, jotka molemmat ovat olleet aika kuivat viime aikoina. Tepsii hyvin, kynteni olivat jo parin kerran jälkeen ihan erinäköiset! Niihin olen tätä käyttänyt päivittäin, ainakin illalla ennen nukkumaanmenoa, ja satunnaisesti muutenkin, jos öljyiset sormet eivät haittaa. Hiuksiin lipsahti ensimmäisellä kerralla hieman liikaa, kun suihkussa laitoin, ja näytin suihkun jälkeen siltä, että olin uuden tarpeessa, heh. Onneksi kokeilemalla oppii, ja nyt osaan käyttää tuota jo oikein! 

Plussaa muuten siitä, että molemmat ovat luomutuotteita. Itselleni se ei ole mikään välttämättömyys, mutta onhan se kiva ostaa luonnollista, kun sellainen vaihtoehto on.

 

 

Kauneus Iho Meikki

Jolene(-yliannostus?)

Enhän voi kutsua itseäni hevariksi kohta enää ollenkaan, kun laitan tänne vain ihan kaikkea muuta paitsi metallia! 

Tämän kerran aiheena on yksi suosikkikappaleistani, jota kuuntelen vähän aina ”salaa”. Nokkelimmat päättelevät tietysti postauksen otsikosta, että kyseessä on tietysti Dolly Partonin legendaarinen kappale Jolene. Minusta se on hyvä, ja niin näköjään aika monesta muustakin, sen verran ahkeraan siitä on tehty covereita. 

Minullahan olisi ollut ns. oikeaakin tekemistä täksi illaksi, mutta koska rentoutuminen ja kivojen juttujen tekeminen on aina hyvästä, eksyin Youtubeen kuuntelemaan Jolenen useampaa versiota. Ensin lähinnä siksi, että ystävä väitti, ettei ollut koskaan kuullutkaan laulua, joten halusin etsiä mahdollisimman hyvän version, ja sitten ihan vaan siksi, että siitä on tehty niin monta mielenkiintoista versiota. 

https://www.youtube.com/embed/1plvBR02wDs” width=”420″>

Aloitetaanpa alusta. Ensiksi etsin ihan alkuperäisiä versioita, joten tässä sellainen. Dolly Parton, tukka ja kultainen 70-luku. Kuulostaa, noh, todella tyypilliseltä country-laululta. Ihanan konstailematon, ja vaikka look onkin jokseenkin yliampuva, laulu on pidetty hyvinkin simppelinä. Kaunis versio, jossa lyriikat pääsevät ehkä eniten oikeuksiinsa. 

Sophie Ellis Bextorin versioon ihastuin kovasti. Pidän laulajasta muutenkin, ja tämä versio tuntui jotenkin todella freesiltä. Tässä liikutaan selvästi tällä vuosituhannella, ja brittiläinen tuulahdus todella tuo lauluun uuden ilmeen.  Tanssittavampi versio, ehdottomasti. 

The White Stripes taas tykittää aika erilaisella meiningillä. Jack White on yksi suosikkimuusikoistani, ja tämä versio on kyllä aika loistava. Ihan eri maailmasta kuin muut listalla olevat, paljon rockimpi – tykkään. Ihan suosikikseni tämä ei nouse, joku pieni juttu hieman häiritsee minua tässä jostain syystä, mutta komeaa kuultavaa on silti. 

Tämäniltainen innostus lähti oikeastaan tästä versiosta. Nuori Virve Rosti laulaa laulun hienosti, eikä häviä alkuperäiselle yhtään. Sanoituksetkin on saatu sopimaan hyvin, eikä mukana ole kökköjä käännösongelmia. 

Loppuun vielä tuore veto, viime vuoden Glastonbury-festivaalilta. Tässä versiossa Partonin ääni kuulostaa paljon pehmeämmältä kuin 70-luvun versiossa, ja lopputulos on kaunis. Plussaa myös videolla näkyvistä järjestyksenvalvojista, joilla on oma koreografia! 

 

Tiedän, saatoin vetää tämän ihan pikkuisen överiksi. Mutta itse asiassa pidän kovasti tällaisesta vertailusta laulujen välillä, sillä covereiden avulla saa usein lauluista aivan uusia ulottuvuuksia irti. Joskus saatan viettää hyvinkin pitkälti aikaa tällaisessa touhussa, sillä minusta on kiinnostavaa kuunnella, minkälaisella mielellä coveroivat artistit ovat lauluja lähestyneet. Tämänkertaisesta satsista en osaa suoralta kädeltä nimetä voittajaa, sillä kaikki ovat hyviä, mutta eiköhän alkuperäisen artistin veto sinne korkeimmalle korokkeelle kuitenkin nouse. 

Kulttuuri Musiikki