Hmmh. Mitenkähän tämän nyt aloittaisi. 

Hei.

Olen Nae, ja kirjoitan tätä blogia. 

Aloitin tämän jo joskus aiemmin, mutta en sitten jaksanut jatkaa, tai aiheet loppuivat, tai ihan mitä vaan. Nyt kuitenkin olen pyöritellyt ajatusta tämän tekeleen uudestaan henkiin herättämisestä, katsotaan miten tämä lähtee käyntiin. Voi olla, että ihan hyvin ainakin alkuun, sillä tuntuu, että lähipiirini ihmiset eivät jaksa kuunnella tiettyjä juttujani, mutta haluan päästä purkamaan ne jonnekin. Tämä on siihen ihan hyvä tapa. Toivottavasti. 

Blogin nimellä on ehkä syvempi merkitys kuin mitä aiemmin ajattelin. Mielenkiintoista. Mielenkiintoista on myös se, että kirjoitan usein aika pitkiä virkkeitä, ja niiden vastapainoksi sitten lyhyitä, töksähteleviä virkkeitä. Itse asiassa, aika monet asiat ovat minusta mielenkiintoisia. 

Luonteeltani olen vähän ailahtelevainen, hajamielinen, epävarma ja arka. Mutta myös sosiaalinen, lojaali, iloinen, haaveileva. En pidä virallisten puheluiden soittamisesta (pankkiin tai vakuutusyhtiöön tai vastaavaan), menen niissä ihan lukkoon. Jos menen paikan päälle hoitamaan asian, se ei tunnu yhtä pahalta. Rakastan juustokakkua, mutta jouduin jättämään maitotuotteet hetki sitten pois, joten minun ja juustokakun suhde on ainakin hetkellisesti tauolla. Rakastan myös hyvää musiikkia, joka on vahvasti metallipainotteista, sellaista isoa ja mahtipontista ja kaunista, ei mitään rumaa jyystömättöä(, joskin sillekin on aikansa ja paikkansa). Ihailen ihmisiä, jotka tietävät mitä tekevät, näyttävät aina vaivattoman kauniilta, ovat suorastaan valloittavia. 

Minulla on ehkä masennus. Se on jännää, koska olen aina ollut ns. kaikki hallinnassa -ihminen. Ei vakava masennus kuitenkaan, mutta pientä alavireisyyttä.

En ole yhtään valokuvaajaihminen. Äitini taas on, ja häntä harmittaa, kun esimerkiksi matkustan, ja kotiin palatessa minulla on ehkä viisi kuvaa kamerassa. Pidän enemmän haahuilusta ja asioiden kokemisesta. Sitä paitsi, en oikeasti ikinä katso matkakuviani jälkeenpäin, joten en tarvitse niitä. 

Luulin, että olen vahvasti sellainen ihminen, joka viihtyy ennemmin yksin kuin parisuhteessa. Nyt minulla on ollut jo puolen vuoden ajan poikaystävä, ja tunnen itseni sittenkin parisuhdeihmiseksi, ja mietin, olinko aiemmin vain kateellinen. Parisuhteeni on siis ensimmäinen. Välillä koen luopio-hetkiä tähän aiheeseen liittyen. Parisuhteeni on itse asiassa etäsuhde, jollaista en sitten tietenkään ikinä halunnut. Olisi pitänyt tietää, että näin käy. 

Haaveilen kääntäjän ammatista, sillä minusta kielillä leikkiminen on erittäin hauskaa. Pidän sanojen pyörittelystä ja koen suomen kielen itselleni tärkeäksi. Olen aina ollut hyvä muissakin kielissä, joten luulen tämän olevan aika luonnollinen uravalinta minulle. Kuitenkin noin yhdeksän kymmenestä olettaa minun suuntaavan opettajaksi. 

Niin, tässä minä olen. Tänään. 22-vuotias nainen (jostain syystä tunnen itseni enemmän naiseksi kuin tytöksi, vaikka aikuisuus häämöttää vielä jossain kaukana), joka on epävarma, haaveileva, naurava. Ehkä liian sovinnainen, vaikka luulin olevani jotain muuta.