You have to want to stop being alone

Miten alkaa puhua uudestaan, kun on ollut kuukauden hiljaa? 

Olen tällä hetkellä hieman hukassa elämäni kanssa. On erinäisiä ongelmia ja eräs tietty aikaraja jonka puitteissa ne pitäisi kaikki hoitaa mutta en tiedä että hoituvatko ne. Sen näkee sitten. 

 

 

Kuitenkin, en minä kuukautta ollut hiljaa vain puhuakseni täällä ongelmistani. Tämän kuukauden aikana on nimittäin ehtinyt oikeasti tulla syksy (ja orastava talvi, mutta se päättikin piiloutua vielä hetkeksi – onni, sillä sain taas tänään Vansini jalkaan) ja sen mukana myös erilaiset tunnelmat. 

Itsehän kuuntelen musiikkia pääosin sen antaman tunnelman vuoksi. Kuuntelen toki myös sanoja lauluista, mutta minusta ne toimivat ikäänkuin täydentäjinä sen varsinaisen musiikin soljuessa ympärillä. On toki päiviä, jolloin sanat tuntuvat äärimmäisen tärkeiltä, ja lauluja, joissa sanat tuntuvat äärimmäisen tärkeiltä. Joskus hyvät lyriikat saattavat pelastaa päivän, viikon tai jopa kuukauden olemalla vain äärimmäisen osuvat. 

Tämän kuukauden ajan minun pelastavat lauluni ovat olleet Jack Whiten hieno, hieno laulu Would You Fight For My Love, sekä upea muisto jo vuosien takaa, Coheed and Cambria -nimisen bändin The Running Free. Molemmat laulut löysivät heti ensikuuntelulla tiensä minun sydämeeni ja kuulostavat vain upean vahvoilta, ja niihin voi tukeutua. Niin voimakkaasti, että ne ongelmatkin tuntuvat olevan tiessään. 

//www.youtube.com/embed/MQOnbp_DspY” width=”560″>

You have to want to stop being alone

 

There are no secrets you can hide

From yourself, in your mind, leave the worst of all behind

 

Uskomattomia lauluja kumpikin, niin täynnä tunnetta! Ihan peräkkäin en niitä yleensä kuuntele, sen verran erityylisiä ovat, mutta toki, miksei sekin olisi mahdollista?