Date nro 10

Voiko tämä loppua tähän? Onko deittailuni ohi? Tänään pohdittuani viikonlopun unenomaisia tapahtumia tajusin sen. Sama mitä tapahtuu, mieleni palaa menneeseen. Mieleni palaa yläkertaan. Hän on ensimmäinen ajatukseni herättyäni, viimeinen ennenkuin nukahdan. Jos jotain hyvää tapahtuu, haluan ilmoittaa ensimmäisenä hänelle. Jos jotain pahaa tapahtuu, haluan juosta hänen ovellensa. Nyt varmaan ymmärrätte, kenestä mm . ihastumista käsittelevä tekstini kertoo.

Olen lääpälläni naapuriini. Pihkassa. Kusessa. Ihan lovena. Ihastunut. Tänään kutsuin hänet luokseni iltaa istumaan. Istuimme ja keskustelimme. Muuta se ei vaatinut. Tunsin itseni täydelliseksi. Tunsin miehen täydelliseksi. Tunsin meidät täydelliseksi. Emme koskettaneet fyysisesti. Ennen lähtöä hän pyysi luokseni, halasi, suukotti. En tahtonut koskaan irrota. Mutta irtosin.

Haluan ottaa rauhallisesti. En halua pilata tätä. Tällä hetkellä leijun korkealla taivaalla vaaleanpunaisessa kuplassa. Pidän olostani täällä. Älkää puhkaisko kuplaani.

Annan ihanan idolini kaikkien teidän sinkkunaisten käyttöön. Hän on ihana. Joku saa hänestä mahtavan miehen. Mutta minun valintani tällä erää on naapurini <3