Erittäin hyvä miesviikonloppu takana. Festareilla annoin puhelinnumeroni kolmelle komealle herralle, ja jokainen heistä otti seuraavana päivänä yhteyttä. Paras löytö oli kuitenkin baarista, festareiden jälkeen bongattu superkuumis.

Aloin olla humalassa. Aloin valua kohti pöytää, jossa näin suuren joukon komeita miehiä. Yksi miehistä iski silmänsä minuun ja siirryin hänen viereensä istumaan. Hetken juteltuamme katsoin tarkemmin. Tunnen miehen jostain. Mies on erittäin mukava. Erittäin hyvännäköinen. Mietin humalaisilla aivoillani mistä tunnen hänet. Yhtäkkiä sen keksin. Festarit 2004. Hän oli esiintymässä, olin backstagella, otimme yhteiskuvan, hymyilimme. Olin fani, hän oli idoli. Nyt hän tahtoo minut.

Miehen jutut saavat minut unohtamaan täysin julkisuuden. Tutustun häneen, en muista enää mitä olen aikaisemmin hänestä ajatellut. Lähdemme ulos baarista. Kävelemme hetken kaupungilla ja päädymme taksijonoon. Suuntaamme luokseni ja harrastamme loistavaa seksiä. Nukahdamme sylikkäin. Aamulla heräämme samaan aikaan. Mies suukottaa minua ja toivottaa hyvää huomenta. Hetken olen pyörällä päästäni. Aiemmin ihailin miehen uraa. Nyt ihailen hänen sisintään. Vietämme päivän yhdessä, käymme syömässä, menemme karaokeravintolaan. Mies laulaa minulle. Olen hyytelöä. Mies on kaikille ystävällinen. Jaksaa hymyillä, vaikka hänet tunnistetaan jatkuvasti ja tullaan moikkaamaan. Mies on sisäisesti erittäin kaunis. Mies on ulkoisesti erittäin komea. Vaihdamme numeroita. Mies halaa minua lujaa, suutelee ja sanoo tahtovansa vielä tavata. Minäkin tahtoisin.

Palattuani kotiin mietin tätä kaikkea. Tapahtuma tuntuu epätodelliselta, enkä ole varma mitä ajatella. Mielessäni pyörii aikaisempi deittikumppani. Vertaan sitä, miltä minusta kummankin seurassa tuntui. Kesken ajatteluni puhelimesta kuuluu plop. ”Mä tykkään…susta”

Vatsani heittää kuperkeikan ja sykkeeni kiihtyy. Taidan tietää valintani.