Mä tiedän jo kaiken väreistä, Kasper Strömman!
Pakko myöntää etten tiennyt väreistä kaikkea. Myönnän ja nöyrryn, koska olin aivan sitä mieltä että todella tiedän väreistä. Olen opiskellut kuvataidetta suhteellisen pitkään ja kyllähän niillä opeilla pitäisi hautaan asti pärjätä. Kirjakaapissa on lisäksi muutama väriteoriasta kertova kirja kaapissa pölyttymässä (lue. kirjaa ei ole luettu koskaan). Nähtävästi darrassa saattaa ego hipoa taivasta ja ylimielisyys suojella mieltä kaikelta uudelta. Olin nähnyt mainoksia TV:stä ja aina miettinyt, että pitäisi katsoa Design 3000 ja Kasper Strömman -ohjelma. Pitäisi ja pitäisi… Suoraan sanottuna minua ärsytti Strömman keltaisessa sadetakissaan. Hemmetti, pyöräilikin siinä keltaisessa sadetakissaan reippaasti. Minulla siis itsellänikin on samanlainen keltainen sadetakki naulakossa. No niin, mukava asento sohvalla ja iPhonen rikkinäinen näyttö täyteen värejä. Käden ulottuville lasi Spritea.
Ensimmäisessä jaksossa Design 3000 ja Kasper Strömman käsitteli värejä, ja Strömman tapasi kolme alansa todellista ammattilaista. Itse haltioiduin värisuunnitelijasta Margrethe Odgaardista ja hänen tavastaan nähdä värejä. Odgaard kertoi myöskin mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa luotiin kahdelle kasville samanlaiset elinolosuhteet (valo, vesi jne.), mutta ne olivat eri värisissä huoneissa, sinisessä ja punaisessa. Tutkimustuloksessa havaittiin, että näillä kahdella kasvilla oli eri kasvukäyrät, ja punaisen huoneen kasvi kasvoi enemmän kuin sinisen huoneen kasvi. Muistelisin, joskus lukeneeni jostain lehdestä, että suomalaisten lempiväri sisustusmaalissa on sininen. Hmm… He naureskelivatkin sinisen ja masennuksesta yhteydestä, ja itsekin hörähdin. Harmi, kun juuri maalasin asunnon seinät silmiä pistävän ja piristävän harmaaksi. Seuraavalla kerralla punainen maalipurkki ja d-vitaniimia, kun alkaa masennus ja sininenkausi nostaa jälleen päätään.
Margrethe Odgaard vie Strömmanin niitylle ja metsää etsimään värejä, joihin ei kiinnitä yleensä huomiota tai tule kerättyä talteen. Aikasemmin Odgaard kritisoi teollisuutta ja teollisuuden käyttämiä hysteerisiä värejä. Teollisuudesta puuttuvat kaikki värien vivahteet, joita löytyy luonnosta. Hänen tapansa on luonnollinen tapa nähdä värejä. He yhdessä katselevat mullan eri sävyjä suhteessa Strömmanin mustiin (teollisuus mustaan) farkkuihin. Itselleni tulee mieleen, että hänen ja teollisuuden nopeudessa katsoa värejä on eri. Teollisuus käyttää kirkuvia värejä, jotta asiakkaat tai mahdolliset asiakkaat huomaavat tuotteet salamannopeasti. Värisuunnittelijan tavoitteena onkin muuttaa teollisuutta tuomaan markkinoille enemmän värien tai sävyjen eri vivahteita. Pessimisti ei pety, joten epäilen vivahteiden saapumista markkinoille. Toivoisin näin käyvän, mutta miksi teollisuus hylkäisi katseenvangitsijat? Miten kävisi kaikkien ällöttävien värikylläisten mainoslirpakkeiden? Hmm, jos ne olisivatkin monivivahteisia sammaleen tai mullan sävyisiä?
Jakson katsottuani ja darraset päikkärit otettuani, innostuin maalaamaan maalauspohjia itselleni punaisen ja sinisen eri sävyissä. Käytin maalauspohjissa pestyä akvarellipaperia ja Amsterdamin Acrylic Inciä, eli akryylipohjaista mustetta. Väreinä on Ryrroled Red 315 ja Phthalo Blue 570. Yleensä teen sillein, että maalaan kasan pohjia kerralla ja seuraavana päivänä alkaa itse maalaaminen. Margethe Odgaardin mukaan käytin teollisuuden hysteerisiä värejä. Rakastan maalata överiräiskyvillä musteilla pohjia, koska sisus täyttyy mustalla. Kontrastit, love it!
Kiitos Kasper, loistavasta jaksosta ja ohjelmasta!
Jakson löydät toistaisesti Yle Areenasta.
Ensi viikolla pääsee katsomaan Kaapelille taitavien taiteilijoiden maalauksia, koska on vuotuinen Taidevälitys!
