Mä tiedän jo kaiken väreistä, Kasper Strömman!

Pakko myöntää etten tiennyt väreistä kaikkea. Myönnän ja nöyrryn, koska olin aivan sitä mieltä että todella tiedän väreistä. Olen opiskellut kuvataidetta suhteellisen pitkään ja kyllähän niillä opeilla pitäisi hautaan asti pärjätä. Kirjakaapissa on lisäksi muutama väriteoriasta kertova kirja kaapissa pölyttymässä (lue. kirjaa ei ole luettu koskaan). Nähtävästi darrassa saattaa ego hipoa taivasta ja ylimielisyys suojella mieltä kaikelta uudelta. Olin nähnyt mainoksia TV:stä ja aina miettinyt, että pitäisi katsoa Design 3000 ja Kasper Strömman -ohjelma. Pitäisi ja pitäisi… Suoraan sanottuna minua ärsytti Strömman keltaisessa sadetakissaan. Hemmetti, pyöräilikin siinä keltaisessa sadetakissaan reippaasti. Minulla siis itsellänikin on samanlainen keltainen sadetakki naulakossa. No niin, mukava asento sohvalla ja iPhonen rikkinäinen näyttö täyteen värejä. Käden ulottuville lasi Spritea.  

blogi-varit_0.jpg

Ensimmäisessä jaksossa Design 3000 ja Kasper Strömman käsitteli värejä, ja Strömman tapasi kolme alansa todellista ammattilaista. Itse haltioiduin värisuunnitelijasta Margrethe Odgaardista ja hänen tavastaan nähdä värejä. Odgaard kertoi myöskin mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa luotiin kahdelle kasville samanlaiset elinolosuhteet (valo, vesi jne.), mutta ne olivat eri värisissä huoneissa, sinisessä ja punaisessa. Tutkimustuloksessa havaittiin, että näillä kahdella kasvilla oli eri kasvukäyrät, ja punaisen huoneen kasvi kasvoi enemmän kuin sinisen huoneen kasvi. Muistelisin, joskus lukeneeni jostain lehdestä, että suomalaisten lempiväri sisustusmaalissa on sininen. Hmm… He naureskelivatkin sinisen ja masennuksesta yhteydestä, ja itsekin hörähdin. Harmi, kun juuri maalasin asunnon seinät silmiä pistävän ja piristävän harmaaksi. Seuraavalla kerralla punainen maalipurkki ja d-vitaniimia, kun alkaa masennus ja sininenkausi nostaa jälleen päätään.

blogi-sininen.jpg

 

Margrethe Odgaard vie Strömmanin niitylle ja metsää etsimään värejä, joihin ei kiinnitä yleensä huomiota tai tule kerättyä talteen. Aikasemmin Odgaard kritisoi teollisuutta ja teollisuuden käyttämiä hysteerisiä värejä. Teollisuudesta puuttuvat kaikki värien vivahteet, joita löytyy luonnosta. Hänen tapansa on luonnollinen tapa nähdä värejä. He yhdessä katselevat mullan eri sävyjä suhteessa Strömmanin mustiin (teollisuus mustaan) farkkuihin. Itselleni tulee mieleen, että hänen ja teollisuuden nopeudessa katsoa värejä on eri. Teollisuus käyttää kirkuvia värejä, jotta asiakkaat tai mahdolliset asiakkaat huomaavat tuotteet salamannopeasti. Värisuunnittelijan tavoitteena onkin muuttaa teollisuutta tuomaan markkinoille enemmän värien tai sävyjen eri vivahteita. Pessimisti ei pety, joten epäilen vivahteiden saapumista markkinoille. Toivoisin näin käyvän, mutta miksi teollisuus hylkäisi katseenvangitsijat? Miten kävisi kaikkien ällöttävien värikylläisten mainoslirpakkeiden? Hmm, jos ne olisivatkin monivivahteisia sammaleen tai mullan sävyisiä?

 

blogi-vihrea.jpg

Jakson katsottuani ja darraset päikkärit otettuani, innostuin maalaamaan maalauspohjia itselleni punaisen ja sinisen eri sävyissä. Käytin maalauspohjissa pestyä akvarellipaperia ja Amsterdamin Acrylic Inciä, eli akryylipohjaista mustetta. Väreinä on Ryrroled Red 315 ja Phthalo Blue 570. Yleensä teen sillein, että maalaan kasan pohjia kerralla ja seuraavana päivänä alkaa itse maalaaminen. Margethe Odgaardin mukaan käytin teollisuuden hysteerisiä värejä. Rakastan maalata överiräiskyvillä musteilla pohjia, koska sisus täyttyy mustalla. Kontrastit, love it!

blogi_varit.jpg

 Kiitos Kasper, loistavasta jaksosta ja ohjelmasta!

Jakson löydät toistaisesti Yle Areenasta. 

Ensi viikolla pääsee katsomaan Kaapelille taitavien taiteilijoiden maalauksia, koska on vuotuinen Taidevälitys!

 

 

Kulttuuri Suosittelen

Kaksipäivää myöhässä

Kyse on siis naistenpäivästä, jota vietettiin kaksi päivää sitten. Tänä vuonna vietin naisten päivää kuolleiden naisten kanssa, eli Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin elämäkertojen parissa. Päivä ei tuoksunut Alankomaista tulleille ruusuille, vaan merelle ja vanhalle talolle, jossa paistetaan lettuja. Miksi tarvitsen näitä kuolleita naisia, vaikka maapallo on pullollaan eläviäkin? Nämä kaksi naista ovat minun powerwomaneja, he muuttivat monen elämää teoksillaan, ja myöskin minun. Itse löysin naiset vasta aikuiselle iällä, kun tarvitsin eniten lohtua ja rohkaisua. Kuinka Jansson ja Lindgren ovat osanneetkaan yhdistään rajottamattoman luovuuden, määrätietoisuuden ja bisneksen? Miten he olivat niin rohkeita, että uskalsivat kirjoittaa, piirtää ja maalata?

piirros.jpg

 

Tove Janssonin Tee työtä ja rakasta -kirjan (2013) olen lukenut jo vuosia sitten kertaalleen, mutta välillä otan kirjan pelkästään selatakseni kaunista ja yksityiskohtaista kirjaa. Huomaan pysähtyväni aina sivulle, jossa on kuva sensuroimattomasta Garmin kansikuvasta Stalinista. Kyseessä Janssonin piirtämä kuva vuonna 1940, jolloin Suomessa elettiin järkyttäviä aikoja. Janssonia ei ehkä muisteta niinkään kärkkäistä ja piikittelevistä pilakuvista, kantaa ottavista kansikuvista tai hyvinkin normaalisia elämää kritisoivista sarjakuvista. Hän kommentoi yhteiskunnan tilaa kuvilla ja luo muumi-kirjojen kautta filosofisia maisemia ja kyseenalaisti moniakin elämänvalintoja. Kumarran ja otan mielikuvitus hatun päästäni vielä Tove Janssonille, koska hän kirjoitti upeat kirjansa ja kuvitti ne yksityiskohtaisilla kuvilla. Maalaisi upeita taideteoksia, hän oli taiteellisesti moniottelija. Moni taiteilija ei tähän pysty. Myönnän olevani kateellinen. 

 

jansson.jpg

 

 

Jens Andersenin kirjoittama ja kokoama Astrid Lindgrenistä kertoma Tämä päivä, yksi elämä -kirja (2014) lisäsi minussa suurta kunnioitusta tätä naista kohtaan. Löysin tämän kirjan Akateemisen kirjakaupan alelaarista ja hintaa oli 7€. Laskin rahoja kassalla ja rahat riittivät juuri ja juuri kirjaan. En ole ollut rahoissani moneen kuukauteen, mutta jokin saa minut aina tarttumaan kirjoihin. Olin katsonut Yle Areenasta aikaisemmin kyseisestä naisesta moniosaisen dokumentin ja dokumentin myötä tartuin vieläkin hanakammin kirjaan. Tämä nainen oli todellinen kapinallinen. Lindgrenin lapsestaan luopuminen muutti häntä, perhettään, mutta koko maailmaa. Lapsipsykologia kehittyi ja Lindgren oli erittäin kiinnostunut ja perillä uusimmista tutkimuksista. Silloiset lastenkirjat olivat täynnä moraalisaarnoja ja pyhäkoulutarinoita. Lasten kykyä ajatella aliarvioitiin, he olivat ali-ihmisiä. Lindgren toi kirjoihinsa lasten logiikan ja mielikuvitusmaailman, kertoi aikuisten auktoriteetista ja välinpitämättömyydestä. Kirjojen julkaisujen jälkeen hänen postiluukkunsa täyttyi kirjeistä, joissa lapset kertoivat vanhempien piittaamattomuudesta ja huonoista oloista. Itselleni Peppi Pitkätossun tarina -kirja on tuttu jo lapsuudesta, mutta olen jälleen lukemassa sitä. Rakastan kappaletta Peppi on hippasilla poliisien kanssa! Voi tätä näsäviisasta ja urheaa tyttöä! Upea Ingrid Van-Nymanin kuvitus on syöpynyt syvälle mieleeni ja inspiroi vielä tänäkin päivänä. Lupaan tehdä hänestä ja kuvituksistaan oman postauksen.

 

lingren.jpg

 

Elämäkerrat tuo syvyyttä tarinoille, kun pääsee sisälle aikaan joilloin sadut kirjoitettiin. Kirjakaappi on pullollaan naisten elämäkertoja ja tarinoita heidän elämästään. Itselleni on hyvä kuulla ja lukea, ettei kaikki suju kuin on kuvitellut. Aina ei tule onnellisia loppuja eikä kaikki kulje kultaista keskitietä.

 

 

Astrid Lingren lähetti usealle ystävälleen, jolla oli suruja tai masennusta kiinalaisen sananlaskun kirjeissään: 

Et voi estää surun lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä rakentamasta pesää hiuksiisi. 

 

 

 

On hetkiä, jolloin aikuinenkin tarvitsee satuja. Tämän vuoksi Peppi Pitkätossu on yöpöydälläni vielä. 

 

Pusuja taivaaseen! Rohkeille esikuville, kippis!

 

ps. Olisi kyllä yksi pyyntö Tove ja Astrid, antakaa meille ripaus rohkeutta tehdä asioita.

 

 

Kulttuuri Kirjat