Maailmalla on pitänyt hirviää kiirettä. Joskus pari kuukautta takaperin meillä oli aikaa käydä Ritter Sportin museossa. Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina otimme suunnaksi Waldenbuchin, jossa sijaitsee sekä Ritter Sportin tehdas, tehtaanmyymälä että pieni museo. Matka oli pitkä ja kivinen, mutta tehokkaalla matkanjohdolla (aka Teresa Meksikosta) selvisimme perille ongelmitta.

Pääsiäinen lähestyi ja sen huomasi talojen koristuksista.

Knoppinurkka vol 1: Kaikki Ritter Sportin tuotteet valmistetaan tällä tehtaalla.

Löysimme nopeasti lempipaikkamme museosta. Minitehtaasta valmistui minisuklaalevyjä, jotka minirekka kuskasi meille maistettavaksi. Köyhät opiskelijat viihtyivät ilmaisen suklaan parissa tovin jos toisenkin, mutta marsipaanien kohdalla annoimme vuoron muillekin.

Paras Ritterimaku.

Historian havinaa.

Museokierros huipentui taivaalliseen tehtaanmyymälään.

Museon pihamailta löytyi maan mainio kahvila, jossa söimme iltapäivällä ehkä yhdet parhaista aamupaloista ikinä. Nomnom!

Kahvilassa istuskellessa Terhi sai uuden ystävän, Neito Perhosen.

Neito Perhonen kävi vieraissa muuallakin, kovin oli läheisyydenkaipuinen kaveri.

Junamatka Reutlingeniinkin sujui rattoisasti hyvässä seurassa (kenelle sitten oli hyvä ja kenelle ei…)

Kesäaikaan siirtymisen johdosta ja ansiosta kaikki kaupat olivat auki ja markkinahulina oli käynnissä Reutlingenin Marktplatzilla (mitä näillä sitten on tekemistä keskenään? en tiedä?!)

Ystävämme Late Lammas ja Herra H taustalla.

Metrilakuuu <333 

Nyt jo perinteeksi muodostunut jädeselfie.

Terkuin ei niin saksalaistuneet (emme vieläkään ole hyviä täsmällisyydessä ja aikatauluttamisessa) Tehri ja Oute