Neljännen viikon lauantaina olimme tekemisen puutteessa ja katsoimme ensimmäisenä päivänä turisti-infosta hakemastamme kartasta, mihin voisimme suunnata päiväretkelle. Kartasta bongasimme Bad Urachin vesiputoukset, minne pääsi helposti junalla. Sää muuttui junamatkan aikana mitä mainioimmaksi.

Bad Urachin juna-asema oli todella pikkuinen. Siellä meni vain yksi raide, joten ainakin oli helppo suunnistaa takaisin oikealle raiteelle. Asemalla Terhi rupesi heti turistiksi kameransa kanssa.

Päivät Outfit vol 1: Outi oli suunnitellut asukokonaisuutensa mätsäämään saksalaiseen mummoon matkalla.

Matkan varrella vesiputouksille otimme satamiljoonaa kuvaa pienestä purosta.

Ja kevään merkeistä!

Outi yritti leikkiä kameran valotusajalla.

Löydettiin yksi putous, jota lähestyä. Muut jäivät vielä seuraavalla kerralla etsittäväksi.

U

Tapasimme matkalla valkovuokkojen keltaisia kavereita.

Huipun väliaikakahvilassa kaikki true-saksalaiset joivat energiajuomana olutta ja me jäimme ilman lettuja, koska tarjolla oli vain bratwurstia. Vessa kuitenkin löytyi.

Vessassa oli käsikäyttöinen huuhtelumekanismi eli vettä kaadettiin saavista asioinnin perään. Hyvin veti!

Koska emme löytäneet enempää vesiputouksia, seurasimme opastuskylttejä kohti linnan raunioita. Matkalla tapasimme miehen, joka halusi ottaa yhteiskuvat meidän kanssa, koska olimme shöne Frauer.

Huipulla Terhi sai loistoidean!

”Mä meen tähän reunalle istumaan ja sä voit ottaa kuvan sieltä ylhäältäpäin”

Raunioilta löysimme harvinaislaatuisen eliön, joka näki auringon ensimmäistä kertaa elämässään.

Paluumatkalla pysähdyimme ottamaan kalorit takaisin ranskiksista ja jädeistä. Kahvilassa istuessamme koimme yllätyksen! Late Lampaat tulivat meitä moikkaamaan.

Loppuselfie.

Frohe Ostern!

-Terhi und Outi