Lauantaina hylkäsimme Metzingen suunnitelmat, koska älysimme maanantainkin olevan vapaata ja yksi vaihtarikavereista ehdotti Stuttgartiin lähtöä. Suunnitelmissa oli kierrellä kaupungilla ja käydä Mercedes-Benz museossa. Sää ei ollut meille suotuisa, joten kaupunkikierros jäi lyhyeksi, mutta näimme kuitenkin pikaisesti pääostoskadun ja Schlossplatzin.

Reutlingenista Stuttgartiin pääsi kätevästi junalla ja koska meitä oli viisi henkeä, matka tuli halvaksi Schönes Wochenende –lipun ansiosta. Junaa vaihdoimme Plochingenissa tai Pfüllingenissä tai jossakin (kuka näitä muistaa??)…  Kuten kuvasta huomaa, vaihtoasemalla oli hilpeät tunnelmat.

No kappas kummaa, Plochingenhan se oli! Lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vierailimme viisi minuuttia Plochingenin kauniissa kaupungissa. Voidaan siis ruksata listalta. Pojat melkein eksyivät rautatieasemalle, mutta onneksi oli kartta 😉

Stuttgartin asema oli vielä suurempi ja siellä vasta kartta tarvittiinkin (tai navigaattoria puhelimesta). Koska pojat eivät olleet syöneet aamupuuroa (hyi hyi!), jouduimme kohtaamaan ilkeän kahvilatädin ja syömään kroisantit pulujen keskellä. Toiset mutustivat mäkkäriruokaa, mutta me emme siihen langenneet.

Stuttgartin pääkadun poikki päätimme patikoida päättömästi päin penkkejä ja patillisia puita.

Selfiet ei onnistuneet, joten piti turvautua teinipeiliin. Likaisen peilin kanssa tietysti.

Puut puskevat patteja parittomina ja parillisina päivinä.

Ei lisättävää.

Neues Schloss oli hulppea ja maailma vino.

We believe Terhi can fly!

Outi ei ollut uskoa silmiään, kun Stuttgartista löytyi marakatti.

Pian alkoikin sataa, mutta onneksi maailman hienoimmat sateenvarjot pelastivat meidät. Marakatti pelästyi sadetta ja lähti Marokkoon.

Naisten loistavalla suuntavaistolla löysimme perille Mercedes-Benz museoon, joka mersumaiseen tapaan hulppean huikean monikerroksinen.

Museon sisältä bongasimme monta hääparia ja nokkelinapokkelina ymmärsimme kyseessä olevan jokin mainoskampanja.

Mikkihiiri siirtyi Stuttgartin kaduilta sadetta pakoon Mersumuseoon.

Terhin unelmakaara.

Häkkisen poika oli unohtanut vaatteensa museoon.

Ja autonsa myös…

Poutsa löysi lopuksi mieluisaa puuhaa lasten piirustusosastolta. Piirtämisosuus oli kuitenkin liian vaikea, joten se piti ulkoistaa alihankkijalle. Firma G.S. teki hyvää jälkeä.

Jeah!

Mersumuseossa vierähti tunti jos toinenkin, joten iski kiire illan bileisiin ja emme ehtineet syödä Stuttgartissa suunnitelmien mukaisesti. Turvauduimme siis ensimmäisen illan Reutlingentuttavuuteen Korvamatoon.  Tällä kertaa maistoimme täkäläistä Maultaschen –pastaa.

Ennen illan pippaloita ehdimme tarjota vaihtarikavereille maistiaiset Salmiakkikossusta, joka sai vaihtelevaisen vastaanoton. Kukaan ei kuitenkaan sylkenyt tai oksentanut sen jälkeen, joten olimme tyytyväisiä menestykseen.

Terkuin vauhdista väsähtäneet vaihtariveljet Poutsa ja Toutsa