13 x (ääni-)kirjavinkki

Nyt, kun tulemme kaikki viettämään enemmän aikaa kotosalla, on useimmilla meistä myös enemmän aikaa (ääni)kirjoille. Päätinkin koostaa iloksenne tällaisen listan, johon yhdistin monia jo aiemmin kirjoittamiani kirja-arvioita ja lisäsin myös joitakin uusia. Nämä kaikki kirjat löytyvät äänikirjasovelluksista, ja toki ne on saatavina myös perinteisen kirjankin muodossa. Toivottavasti tästä listasta on iloa teille tulevina päivinä ja viikkoina – ehkäpä tämän voi tallentaa vaikka kirjanmerkkeihin ja kaivaa esiin, kun kaipaa kuunneltavaa/luettavaa.

– Martina Haag: Olin niin varma meistä

Olin niin varma meistä -kirja kertoo eronneen Petran tarinan. Hän on toimittaja, joka muuttaa Lappiin erätupavahdiksi selvittääkseen eroaan ja päätään. Autiotuvalla Petra kestitsee yksin vaeltajia ja kirjoittaa uutta kirjaansa. Yksin autiotuvalla asuminen on haastavampaa ja jännittävämpää kuin Petra kenties alunperin odottikaan. Matkan aikana hän ehtii kerrata koko suhteensa historian ja myös käydä läpi kaikki mahdolliset tunteet asiaan liittyen. Kirjailija Martina Haagin kieli on mielestäni erityisen mukaansatempaavaa ja viihdyttävää. Ja hauskaa. Se on tärkeää mainita, sillä erosta kertova kirja voisi helposti luisua vain surkutteluun, mutta Martina Haag käyttää kirjassa tosi paljon huumoria. Kirjan parissa sai niin nauraa, herkistellä kuin vähän jännittääkin. Tarina veti minut mukaansa niin, etten meinannut malttaa käydä nukkumaan, kun jäin vain kuuntelemaan tätä äänikirjaa.

(Kuva: Atena)

– Ane Riel: Pihka

Ane Rielin Pihka-teos on yhtä aikaa outo, sekopäinen, ällöttävä, mielenkiintoinen, mukaansatempaava, surullinen ja viihdyttävä. En osaa sanoa tarkalleen, mitä tyylisuuntaa Pihka edustaa. Se ei ole kepeää viihdettä, vaikka siinä on ajoittain piirteitä siitäkin. Dekkari se ei ole, vaikka jännittäviä kohtiakin siitä löytyy. Se edustaa jonkinlaista inhorealismia. Päähenkilö on nuori tyttö Liv, joka elää maalaistalossa yhdessä liikuntakyvyttömän ja ylipainoisen äitinsä sekä tavaroita hamstraavan ja varastelevan isänsä kanssa. Isä on ilmoittanut Livin kuolleeksi, jottei tämän tarvitse mennä kouluun ja tästä syystä Liv myös asuu kotitalonsa pihalla kontissa. Koska Liv on lapsi, ei hän osaa kyseenalaistaa sitä, etteikö hänen elämänsä olisi normaalia ja onnellistakin. Pala palalta kirja valottaa sitä, miten tähän karmaisevaan tilanteeseen on päädytty – elämässä kun asiat ovat monen asian summa ja yleensä kaikelle on jonkinlainen selitys. Pihkan lukeminen oli erikoinen kokemus – tavallaan kirja aiheutti kurjia fiiliksiä, kun pikku-Liv kävi sääliksi ja hänet olisi halunnut pelastaa jo kirjan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, mutta toisaalta kirjaa halusi myös ahmia eteenpäin, koska halusi tietää miten kaikki päättyisi. Välillä toisaalta tuntui, että kirjan haluaisi vain lopettaa, koska kaikki oli niin outoa – mutta en tietenkään enää pystynyt.

– Maria Veitola: Veitola

Veitola-kirja on kokoelma Maria Veitolan kolumneja ja hänen kommenttejaan niihin, ja se sisältää myös kirjaa varten kirjoitettuja tekstejä ja eräänlaisia vastineita aikaisempiin kolumneihin. Se on läpileikkaus Veitolan elämään ja myös varmasti eräänlainen elämäkerta, mutta se on paljon muutakin. Se on viisaan ja elämää nähneen, paljon elämänkokemusta omaavan naisen näkökulma maailmaan. Se on tunteita herättävä, samaistuttava ja ajattelemaan laittava teos. Kirja on jaettu eri osiin, joissa jokaisessa on kyseiseen aihepiirin liittyviä kolumneja, kommentteja ja kirjoituksia. Aihepiirit ovat: 1. Lapsuus, nuoruus ja parikymppisyys, 2. Äitiys, 3. Työ, opiskelu, terveys ja työn suhde terveyteen, 4. Ihastukset ja parisuhteet, 5. Tyyli ja ulkonäkö, 6. Ystävistä, 7. Bossladyn rooli ja pohdinnat työstä ja tasa-arvosta.

(Kuva: Johnny Kniga)

– Maria Veitola: Toisinpäin

Toisinpäin-kirjan ideana on, että tällä kertaa Maria Veitola, joka yleensä kysyy toimittajan ominaisuudessa muilta ihmisiltä kysymyksiä, joutuukin nyt itse vastaamaan kysymyksiin. Ihmiset ovat voineet lähettää kysymyksiä hänelle somen kautta, ja lisäksi kirjassa on kysymyksiä myös muun muassa hänen Yökylässä-ohjelmassaan olleilta ihmisiltä sekä ainakin Marian omalta äidiltä. Ja näihin kysymyksiin Veitola sitten kirjassa vastaa – kyseessä on siis tavallaan kuin ”iso ystäväkirja”. Kirja oli hyvä ja viihdyttävä, mutta ei kuitenkaan mielestäni yhtä hyvä kuin Veitola-kirja.

– Kimmo Takanen: Murra tunnelukkosi

Moni varmaan tuntee Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjan, joka on ollut huippumenestys (suosittelen muuten myös sitä!). Se pohjautuu skeematerapiaan ja sen avulla voi selvittää, mitä lapsuuden aikaisia tunnelukkoja itsellä on. Luin tuon kirjan jo vuosia sitten ja tykkäsin siitä todella paljon ja koin sen hyödylliseksi. Olen tutustunut äänikirjana myös kirjan jatko-osaan Murra tunnelukkosi. Se syventää aihetta entisestään ja antaa myös hyviä työkaluja ja harjoituksia omien tunnelukkojen kanssa työskentelyyn. Kirjassa on paljon erilaisia tehtäviä, ja myös nettisivuilta tunnelukkosi.fi löytyy lisätehtäviä ja siellä voi muun muassa tehdä tunnelukkotestin. Mikäli psykologia ja oman itsensä ja omien tunnelukkojen kehittäminen ja työstäminen kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan näihin kirjoihin ja niihin liittyviin tehtäviin.

– Ulrika Björkstam: Nouse nyt

Nouse nyt -kirja kertoo tositarinan suomalaisen Ulrika Björkstamin elämänvaiheesta, jossa hän marraskuussa 2008 joutui onnettomuuteen Meksikossa, kun putoava suihkukone syöksyi hänen päälleen. Tästä alkoi pitkä ja monivaiheinen sairaalajakso sekä erityisesti päänsisäinen kamppailu, kun koko elämä ja kaikki sitä koskeneet suunnitelmat piti panna uusiksi. Uusiksi menivät myös ihmissuhteet ja koko elämänfilosofia. Välillä oli suorastaan vaikea käsittää, että kyseessä on todella tavalliselle suomalaisnaiselle käynyt tositarina. Kirjassa kuvataan paljon arkea sairaalassa ja käytännön asioita, mutta mielestäni kaikkein kiinnostavinta ovat kuvaukset Ulrikan ajatuksista tapahtuneesta ja erityisesti hänen henkinen kasvunsa ja hitaasti etenevä tapahtumien hyväksyminen. Ulrika Björkstam onkin itselleni tästä lähtien esimerkki vahvasta selviytyjästä, joka on kääntänyt hirveät tapahtumat vahvuudekseen.

(Kuva: WSOY)

– Minna Passi & Susanna Reinboth: Keisari Aarnio

Kuuntelimme Keisari Aarnio -äänikirjan kesäloman automatkojen aikana mieheni kanssa. Aluksi kirja tuntui  pitkäveteiseltä eikä heti saanut minua otteeseensa. Siinä vaiheessa, kun kirjassa oltiin ties kuinka kauan kerrattu Helsingin huumepoliisin historiaa, olin jo melkein valmis lopettamaan kirjan kuuntelun kesken. Kun kerronnassa vihdoin siirryttiin itse Jari Aarnion (tosi)tarinaan, alkoi minuakin kiinnostaa. Kirja saikin lopulta minut vähän ”koukkuun”, niin että oikein odotin, koska pääsemme taas kuuntelemaan sitä. Esimerkiksi prostituoidun Saaran ja Aarnion suhteesta kertovat osiot olivat erittäin mielenkiintoisia. Nyt tiedän Aarnio-keissistä nyt paljon enemmän, ja tavallaan tuntuu, että kuuluuhan se yleissivistykseen tietää tämän tapauksen faktat edes jossain määrin. Koko homma on kyllä ihan uskomaton; kuvioon liittyy niin prostituoitu, huumeiden salakuljetusta, Aarnion tontilta löytynyt hurja rahasumma, Aarnion mahdollisesti lavastamia rikoksia, petoksia sekä yrityksiä sysätä syyt muitten niskoille. Kirja eteni alun jälkeen mielenkiintoisella ja sopivan faktapitoisella otteella. Välillä oli hieman vaikeuksia pysyä perässä kaikkien (lukemattomien) kirjassa lueteltujen poliisien nimien ja titteleiden mukana. Muutoin kerronta soljui loogisesti eteenpäin ja lukija pysyi hyvin perässä, vaikka asiavyyhti olikin todella monivaiheinen. Jättimäisen tietomäärän referoiminen yksiin kansiin on siis onnistunut Hesarin toimittajilta hyvin.

– Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Norjalaisen Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei -kirja kertoo pitkään yhdessä olleesta, hieman elämäänsä kyllästyneestä avioparista Ingridistä ja Janista, jonka toinen osapuoli löytää itselleen salarakastajan. Tilannetta kuvataan jokaisen kolmen henkilön näkökulmasta, mikä tekikin kirjasta mielenkiintoisen – heillä jokaisella kun on samasta tilanteesta oma näkökulmansa. Kirjan kerronta oli sujuvaa ja kepeää, ja siksi se imaisi mukaansa. Ei mitään aivan maailmaa mullistavaa, mutta sulavasti etenevä kirja, jonka kuuntelee nopeasti.

(Kuva: Gummerus)

– Riikka Pulkkinen: Raja

Riikka Pulkkisen Raja on todella hyvin kirjoitettu kirja. Rakastan Pulkkisen tapaa asetella sanat ja kuvailla asioita. Kirjassa ei vain edetä tapahtumasta tapahtumaan kiireellisesti ja selostaen, vaan Pulkkinen osaa maalailla tuokiokuvia ja pysähtyä yksinkertaistenkin asioiden äärelle pidemmäksi aikaa, olematta lainkaan pitkästyttävä. Toki myös itse kirjan tarina on mielenkiintoinen ja hyvä – se seuraa kahta eri-ikäistä päähenkilöä, tätiä ja hänen siskontytärtään todella erilaisissa elämänvaiheissa – kumpikin tahoillaan haastavissa. En ole lukenut/kuunnellut Pulkkisen muuta tuotantoa, mutta nyt tuli kyllä olo, että syytä olisi!

– Sofi Oksanen: Norma

Norma on eräänlainen harvinaisuus Sofi Oksasen tuotannossa: se ei perustu minkäänlaisiin historiallisiin tapahtumiin, vaan siinä on itse asiassa jopa eräänlaisia ”yliluonnollisia” ulottuvuuksia (tätä ei tosin pidä ymmärtää väärin, se ei ole fantasiaa, vaan jonkinlaista ”maagista realismia”). Kirjan kerronta on todella sulavaa ja puoleensavetävää, ja se sai minut koukkuun välittömästi. Ahmin tämän kirjan ihan poikkeuksellisen nopeasti enkä olisi malttanut pitää lainkaan taukoja, koska halusin päästä niin nopeasti loppuratkaisuun. Kirjan pääosassa on nuori nainen nimeltään Norma, joka asuu Helsingin Kalliossa ja jolla on poikkeuksellisen nopeasti kasvavat hiukset. Tämän ominaisuutensa vuoksi hän myös joutuu odottamattomaan vaaraan, ja kirja muuntuukin myös eräänlaiseksi rikosromaaniksi.

– Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja kertoo vanhasta Astridista ja häntä huomattavasti nuoremmasta Veronikasta, jotka ystävystyvät sattuman kaupalla pienessä ruotsalaisessa kylässä. Molemmilla naisilla on takanaan rankkoja kokemuksia, joiden jakaminen yhdistää ja lähentää heitä. Kirjan kerronta on kaunista ja soljuvaa, vaivatonta. Se etenee omalla tavallaan melko verkkaisesti, olematta lainkaan tylsä. Kirjassa on rauhallinen ja pehmeä tunnelma, ja sen kuuntelee myös nopeasti.  Kirjan lukee Seela Sella, joka eläytyy lukemiseen upeasti.

(Kuva: Gummerus)

-Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Tavallaan jotenkin hävettää lisätä tämä kirja tähän listalle, mutta lisäänpähän silti. Ihan vain jo siksi, että tämä oli ensimmäinen äänikirja, jonka koskaan kuuntelin. Se oli äänikirjasovelluksen kuunnelluin kirja, kun pari vuotta sitten latasin sovelluksen itselleni ensimmäistä kertaa. Niinpä sitten päädyin kuuntelemaan kirjan – ja kyllä vain, se imaisi todellakin mukaansa. Anneli Auer on kirjoittanut kirjan ja hän myös lukee äänikirjan itse. Kirjassa hän kertoo oman versionsa aviomiehensä Jukka S. Lahden murhamysteeristä. Oli mielenkiintoista päästä syvenemään tähän äärimmäisen mielenkiintoiseen murhamysteeriin lisää kirjan myötä. Tämäkin kirja todellakin veti mukaansa! Enpä kyllä osaa enää yhtään sanoa, mikä on totuus ja mikä ei.

– Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Tämä kirja oli ilmestyessään varsinainen somehitti, josta myös kirjoitettiin monissa blogeissa. Kirjan päähenkilö on Helsingissä asuva, hukassa oleva kolmekymppinen nainen, joka etsii paikkaansa niin työelämässä kuin rakkaudessakin. Tykkäsin kirjan kepeästä kerronnasta ja siitä, miten se soljui eteenpäin. Ymmärrän hyvin, miksi niin monet nuoret aikuiset pystyivät samaistumaan kirjan päähenkilöön. Ei itselleni mitään elämää mullistavaa, mutta nopeasti kuunneltava ja kevyt kirja. Lukijana toimii mainio Pirjo Heikkilä.

(Kuva: Gummerus)

Toivottavasti tässä oli uutta kuunneltavaa teille.  Kommenttiboksissa saa todella mielellään jakaa kirjavinkkejä – ne tulevat tarpeeseen aina, ja ihan erityisesti nyt :)

-Netta