16 x leffavinkki kotipäiviin

Edellisessä postauksessani jaoin 13 (ääni-)kirjavinkkiä, ja tänään päätin jakaa täällä blogin puolella 16 elokuvavinkkiä. Nämä kaikki leffavinkit olen aikojen saatossa jo kertaalleen jakanut täällä blogin puolella eri postauksissa, mutta nyt kokosin ne kaikki tähän samaan postaukseen, sillä näinä aikoina näille tulee takuuvarmasti käyttöä. Koen, että jollain tapaa tällainen erilainen ajanviettovinkkien jakaminen on myös oma tapani olla edes jollain tapaa avuksi ja iloksi muille ihmisille. Ehkäpä tämänkin postauksen voi vaikka tallentaa tietokoneen kirjanmerkkeihin ja kaivaa esiin, kun kaipaa jotain katsottavaa. Tässä siis 16 leffaa, joiden katsomista suosittelen! 

– Call Me by Your Name

Call me by your name sijoittuu 80-luvun Italiaan, jossa amerikkalaisperhe viettää kesää. Perheen isä on tutkija, ja joka kesä hän saa luokseen avustajakseen opiskelijan. Nyt avustajaksi saapuu 24-vuotias Oliver. Perheen 17-vuotiaan pojan Elion ja Oliverin välille kehittyy tunteita, jotka roihuavat yhä kuumempina – sisäisistä estelyistä huolimatta. Olosuhteet ovat kuitenkin hankalat suhteen kannalta. Elokuva on kuvattu todella kauniissa maisemissa Italiassa, joka mielestäni suorastaan ”näyttelee yhtä roolia” elokuvassa. Myös kuvaustyyli on omaleimainen. Aluksi tuntui, että elokuva lähtee liikkeelle hitaasti ja se tuntui etenevän verkkaisesti, mutta jossain vaiheessa leffa imaisi mukaansa. Tykkäsin hirmuisen paljon Elion suhteesta vanhempiinsa – heillä oli lämpimät, läheiset ja mutkattomat välit, ja vanhemmat tukivat Eliota kaikessa – aikana, jolloin esimerkiksi homoseksuaalisuus oli eri tavalla tabu kuin tänä päivänä. Elokuvan loppu herkisti jopa tällaisen vähemmän herkkiksen tyypin. Yksi elokuvan vaikuttavimmista kohtauksista oli Elion isän lämminhenkinen puhe pojalleen.

– Leijonakuningas (vuoden 2019 versio)

Uuden Leijonakuninkaan juoni noudatti uskollisesti alkuperäisen version juonta, ainakin sikäli kuin itse muistan. Sen sijaan minulla on jokin muistikuva, että alkuperäisversio on ollut mielestäni hauskempi. Joissain kohdissa olisin toivonut ehkä lisää tunnetta – esimerkiksi ihmettelimme vähän, ettei Simba lainkaan itkenyt isänsä Mufasan perään, vaikka toki surullinen olikin. Leijonat ja muutenkin koko elokuvan visuaalinen ilme olivat mielestäni hienoja, ja jo se toi elokuvaan paljon uutta ensimmäiseen versioon verrattaessa. Pikkuinen Simba oli älyttömän söpö ja maisemat näyttivät todella kauniilta. Elokuvan musiikki toimi hyvin ja tykkäsin laulujen uusista versioita. Ikäraja on K12, eli leffa on itse asiassa suunnattu aikuisemmalle yleisölle. Siihen nähden olisin ehkä kaivannut vielä aavistuksen lisää jotain, ehkä syvällisyyttä? Leijonakuninkaan uusi versio oli joka tapauksessa hyvin toteutettu, mukaansatempaava ja upealla musiikilla höystetty.

– Forrest Gump

Forrest Gump on kyllä varsinainen klassikko, ja mielestäni kaikkien pitäisi katsoa se. Elokuva on voittanut kuusi Oscaria ja kolme Golden Globea. Elokuvassa on erittäin omaleimainen tarina, kerrontatyyli ja päähenkilö – nimeltään siis Forrest Gump. Forrestiin ei voi olla tykästymättä, ja koko leffan ajan sitä vain toivoo, että Forrestille käy hyvin. Forrest on hieman omalaatuinen mies, jolla on uskomaton elämäntarina. Hän on sattumalta päässyt elämänsä aikana tapaamaan monia kuuluisia henkilöitä ja vaikuttamaan moniin tärkeisiin tapahtumiin, vaikka ei sitä itse ehkä ihan täysin ymmärräkään. Forrestin elämässä tärkeimpiä henkilöitä ovat hänen äitinsä sekä Jenny-niminen tyttö, josta tulee myöhemmin hänen ensirakkautensa. Vaikka Forrest Gump on hyvänmielen elokuva, on siinä myös mukana hieman surullisempia ja haikeampiakin sävyjä.

– Saksikäsi Edward (Edward Scissorhands)

Elokuvan on ohjannut Tim Burton, ja sen pääosaa esittää mainio Johnny Depp, ja hän tekee sen erinomaisesti. Elokuva kertoo erään keksijän luomistyön tuloksesta, Edward-nimisestä miehestä, jolla on käsien tilalla sakset (koska keksijä kuoli kesken luomisprosessiin eikä saanut käsiä valmiiksi). Sattuman kautta Edward päätyy asumaan ihan tavalliseen perheeseen, tavalliseen lähiöön. Aluksi kaikki sujuu hyvin, ja Edward saa paljon huomiota saksikäsiensä ansiosta ja pääsee leikkaamaan muun muassa pensasaitoja ja hiuksia. Edward myös rakastuu. Ikävän välikohtauksen seurauksena asiat luisuvat kuitenkin alamäkeen, eikä Edwardin elo lähiössä voi jatkua enää samalla tavalla. Ihana elokuva erilaisuudesta ja toisaalta siitä, miten vaikeaa sitä voi olla hyväksyä.

– Amélie

Olin 16-vuotias, kun näin jouluaattona televisiosta Amélien. En ole varma, onko mikään muu leffa onnistunut tekemään niin isoa vaikutusta, kuin tuo elokuva silloin. Olin opiskellut viidenneltä luokalta lähtien ranskaa ja haaveilin pääseväni Pariisiin, joten jo pelkästään ranskan kieli ja Pariisi elokuvan miljöönä tekivät vaikutuksen. Mutta erityisesti elokuvan omaleimainen kerrontatyyli ja sen ihana päähenkilö Amélie veivät sydämeni. Amélie on nuori ranskalainen nainen, joka on töissä kahvilassa. Hän näkee ympäröivän maailman omalla tavallaan, ja haluaa toteuttaa hyviä tekoja muille ihmisille. Amélie rakastuu Nino-nimiseen mieheen, mutta pelkää kohdata tämän. Elokuva on erittäin omaperäinen ja siinä on kiinnitetty huomiota moniin pikkuseikkoihin, ja ehkä suurimman vaikutuksen teki tuolloin (ja edelleen) se, ettei sitä voi mielestäni verrata mihinkään toiseen elokuvaa. Ehdottomasti hyvän mielen leffa.

– Koskemattomat (Intouchables)

Elokuvassa neliraajahalvaantunut miljonääri Philippe etsii itselleen avustajaa, ja vähävarainen Driss saapuu paikalle vain saadakseen allekirjoituksen työvoimatoimiston paperiin voidakseen osoittaa hakeneensa töitä. Philippe kuitenkin päätyy palkkaamaan Drissin koeajalle, ja pikkuhiljaa käy ilmi, että Driss on erinomainen avustaja Philippelle. Vaikka he ovat täysin erilaisia, eri ikäisiä ja yhteiskunnan eri ääripäistä, miehillä synkkaa hyvin ja he oppivat molemmat toisiltaan paljon. Elokuva käsittelee tärkeitä teemoja lämminhenkisen huumorin kautta, ja se on varmaan yksi syy siihen, että siitä on tullut kaikkien aikojen menestynein ei-englanninkielinen elokuva. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

– Crazy Stupid Love

Elokuva kertoo keski-ikäisesti Cal Weaveristä, joka saa tietää vaimonsa Emilyn pettäneen häntä. Calin elämä ajautuu kriisiin, ja hän saa yllättävää apua paikalliselta pelimieheltä, itseään huomattavasti nuoremmalta Jacobilta. Elokuvassa seurataan myös Calin ja Emilyn lapsia Mollya, Robbieta ja Hannahia. Robbie on palavasti rakastunut lastenhoitajaansa, joka puolestaan on rakastunut Robbien isään Caliin. Hannah puolestaan on muuttanut jo pois kotoa, mutta hänen elämänsä kietoutuu yllättävällä tavalla mukaan juoneen. Elokuvassa on loistava roolitus, ja juoni hauska, lämminhenkinen ja yllätyksellinen. Henkilöhahmot ovat loistavia ja sopivan erilaisia keskenään.

– Moonlight

Moonlight on voittanut parhaan elokuvan, parhaan miessivuosan ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnot. Elokuva kertoo tummaihoisen miehen kasvutarinan vaikeissa oloissa. Mielestäni elokuva toi hyvin esiin sen, miten kasvuolosuhteet usein vaikuttavat siihen, että joku päätyy elämän ”nurjalle puolelle”. Hyvä elokuva, mutta ei kuitenkaan se kaikkein mieleenpainuvin.

– The Great Gatsby

Ihanaa 1920-luvun tunnelmaa ja pukuloistoa sekä traaginen rakkaustarina, niistä on The Great Gatsby tehty. Päärooleissa loistavat Leonardo DiCaprio, Carey Mulligan ja Tobey Maguire, jotka hoitavat roolinsa erinomaisesti. Musiikki, kuten Lana Del Reyn Young and Beautiful viimeistelee kokonaisuuden. Tarina kertoo salaperäisestä miljonääristä Jay Gatsbystä, joka järjestää hulppeita juhlia ja kestitsee vieraita suuressa kartanossaan. Hän on rakastunut varattuun naiseen Daisyyn, mutta suhteelle on lukuisia esteitä. Gatsbyn salaperäisyyden takaa löytyy suurta surua ja epävarmuutta, ja tarina eteneekin loppua kohti erittäin traagisesti.

– Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in our Stars)

Tämä elokuva oli jonkinlainen ilmiö joitain vuosia sitten. Menimme ystäväni kanssa katsomaan sen leffateatteriin, ja se on ainoa kertoa, kun olen itkenyt elokuvissa. Ja niin itkivät kaikki muutkin ympärillämme, se oli varsinainen nyyhkytyskonsertti 😀 Elokuva kertoo 16-vuotiaasta syöpää sairastavasta Hazelista, joka rakastuu Augustus-nimiseen 17-vuotiaaseen poikaan, jolla on aiemmin ollut luusyöpä. Nuoret viettävät paljon aikaa yhdessä, ja he käyvät yhdessä Amsterdamissa tapaamassa Hazelin ihailemaa kirjailijaa. Loppua kohden tarinassa tapahtuu odottamaton käänne, jonka vuoksi katsojalla on hyvä olla nenäliinat messissä. Tarina on ihana ja lämminhenkinen, ja vaikka kohderyhmää ovatkin teinit, sopii tämä erinomaisesti aikuisillekin.

– Green Book

Green Book -elokuva on palkittu vuoden 2019 Oscar-gaalassa parhaan elokuvan, parhaan miessivuosan ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen palkinnoilla. Elokuva sijoittuu 1960-luvun Amerikkaan ja siinä ex-portsari Tony Lip pestataan tummaihoisen pianonsoittajan autonkuljettajaksi kahdeksi kuukaudeksi kiertueelle. Matka tuo ilmi rasismin ja rotuerottelun, mutta se myös paljastaa Tony Lipin hyväsydämisyyden ja sen, että ystävyys voi syttyä kahden täysin erilaisen ihmisen välille. Päähenkilöiden roolisuoritukset olivat erinomaisia ja heistä molemmista alkoi tykätä omalla tavallaan. Tykkäsimme miehen kanssa molemmat tästä elokuvasta ja meiltä lähteekin sille iso suositus.

– Boyhood

Boyhoodista erityisen tekee se, että elokuvaa on kuvattu yhteensä 12 vuoden ajan. Se kertoo nuoren Masonin ja tämän siskon kasvusta aikuisuuteen. Toteutus on ainutlaatuinen ja minusta toimi erittäin hyvin. Oli upeaa nähdä päähenkilöiden kasvavan lapsista aikuisiksi leffan aikana. Tuntui, että heihin kiintyi hahmoina paljon enemmän, kuin ”normaalin” leffan henkilöihin. Alussa lapset ovat vielä pieniä, mutta elokuvan lopussa he olivat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Koska elokuva sijoittuu pitkälle aikavälille, ei siinä selitetä jokaista asiaa yksityiskohtaisesti, vaan monet asiat jäävät osittain katsojan oman tulkinnan varaan. Siksi voikin olla, että jokainen katsoja rakentaa elokuvasta omanlaisensa tarinan oman mielikuvituksensa avulla. Kun jokaista vuotta näytetään vain hetken valkokankaalla, jää paljon kertomatta. Tämä ei kuitenkaan häiritse. Aina ei tarvitse selittää yksityiskohtaisesti. Mielestäni Boyhood on niitä elokuvia, jotka täytyy nähdä alusta loppuun, ennen kuin siitä voi sanoa mitään. Keskivaiheessa saattaa vielä olla hämmentynyt tarinan kerrontatavasta, mutta lopuksi syttyy myös lamppu katsojan päässä: ”Vau! Tällainen kokonaisuus se olikin!”

– Rocketman

Rocketman-elokuva kertoo laulajalegenda Elton Johnista. Elokuva ei kuvaa koko Eltonin uraa, vaan kertoo tarinan Eltonin lapsuudesta siihen saakka, kun hän raitistui. Pidin elokuvasta todella paljon, koska se ei pyrkinyt kaunistelemaan asioita vaan kertoi välillä aika karuakin tarinaa siitä, mitä tie huipulle voi vaatia ja mitä kaikkea siihen voi mahtua. Eltonin musiikki kannatteli elokuvaa upeasti, ja pääroolia esittänyt Taron Egerton oli aivan huippu. Vaikka et olisikaan mikään Elton John -fani, niin leffa on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

– A star is Born

Tämä leffa oli kyllä mielestäni hyvä, mutta ei ehkä aivan niiiin hyvä, kuin miten sitä on hehkutettu mediassa ja somessa. Olen myös samaa mieltä, kuin olen lukenut muutamista blogeistakin, etten nähnyt tarinaa ensisijaisesti rakkaustarinana vaan tarinana riippuvuuksista ja siitä, miten vaikeaa niistä on päästä eroon – usein jopa mahdotonta. Meillä oli ystäväni kanssa myös tismalleen sama reaktio lopussa – nytkö se jo loppui?! Kelpo elokuva joka tapauksessa ja katsomisen arvoinen ehdottomasti. Sisältää hyvää musiikkia ja mielestäni Lady Gaga teki erinomaisen suorituksen ensimmäisenä elokuvaroolinaan.

– Liian paksu perhoseksi

Elokuvan päähenkilö on mutkaton Kaisu, joka muuttaa Pohjanmaalle kauppa-apulaiseksi. Kauppaa pyörittää hyväsydäminen Erni, ja kintereillä häärivät hänen äitinsä ja siskonsa. Alusta lähtien selvää on, että Kaisun ja Ernin välille kehittyy romanssi, mutta millainen, sitä en halua tässä spoilata. Tapahtumat sijoittuvat 60-luvulle, ja se kuvaa monia aikansa ilmiöitä, kuten maaseutujen autioitumista ja Ruotsiin muuttoa. Elokuvan kantava voima on sen päänäyttelijöissä. Kaarina Hazard näyttelee uskottavasti Kaisua, joka on saanut koko ikänsä kuulla isosta koostaan. Kaisu on ehkä 60-luvun naiseksi poikkeuksellisen itsenäinen. Mika Nuojuan näyttelemä Erni on joka suuntaan joustava, äitinsä tossun alla oleva vässykkä, jolla on kuitenkin leikkisä luonne. Vaikka elokuvan asetelma on tavallaan ”hauska”, on siinä myös harmaita sävyjä. Päähenkilöillä on kullakin ongelmansa, jotka vaikuttavat heidän käytökseensä. Myös erilaisia vastoinkäymisiä tulee ja on tullut jo menneisyydessä. Elokuva on mielenkiintoinen 60-luvun kuvaus, jossa oli erinomainen roolitus. Ei mikään todella syvästi koskettava, elämää muuttava elokuvakokemus, mutta ymmärrän silti täysin, miksi elokuva on ollut niin suosittu 90-luvulla. Leffa löytyy Yle Areenasta.

– Missä on Emily? (A Simple Favor)

Missä on Emily? -nimisen leffan päärooleissa loistavat Blake Lively ja Anna Kendrick. Elokuva oli rakennettu mielenkiintoisella tavalla – Emily katoaa ja hänen ystävänsä alkaa etsimään häntä. Mysteeri menee koko ajan omituisemmaksi ja omituisemmaksi, ja juoni saa paljon dramaattisia käänteitä. Silti leffa ei ole liian jännittävä (muuten en olisi todellakaan uskaltanut katsoa sitä yksin kotona!). Ei nyt mikään täyden kympin leffa, mutta sopii hyvin rentoon leffailtaan. Antaisin tähtiä ehkä 3,5/5.

Tämä postaus sisälsi sekä kaikkien aikojen suosikkileffani että myös muutamia, joille antaisin arvosanaksi jotain 3 ja 4 väliltä. Mutta jokainen näistä on kuitenkin tavalla tai toisella katsomisen arvoinen 🙂 Kirja- ja leffavinkkien lisäksi aion lähitulevaisuudessa jakaa vielä ainakin sarjavinkkejä. Ja kommenttiboksissa saa tosi mielellään ehdottaa postaustoiveita – mistä haluaisitte, että kirjoittaisin lähipäivinä ja -viikkoina (kun aikaa blogien lukemiseen on varmasti tavallista enemmän)? <3

-Netta 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *