Huomaamatta somelakossa
Kirjoittelin viimeksi uudesta, melko hektisestä elämäntilanteestani. Huomaan, että tämä uusi elämäntilanne on ihan huomaamattta aiheuttanut jotain muutakin muutosta – somen käyttöni on viime kuukausina vähentynyt merkittävästi. Aiemmin luin päivittäin blogeja, käytin Facebookia, postailin usein kuvia tai videoita Instagramissa ja Snapchatissa ja omaa blogiakin jaksoin kirjoitella ainakin vähän useammin.
Kun elämäntilanne on ollut kiireinen, on oma kiinnostukseni/jaksamiseni somea kohtaan laskenut jotenkin ihan automaattisesti ja itsestään. Tuntuu, että erilaisten applikaatioiden sun muiden käyttö aiheuttaa jollain tapaa vain lisää kuormitusta ja väsymystä. Kiinnostus postata omia juttuja on vähentynyt, mutta samoin myös kiinnostus lukea tai seurata muiden juttuja. Esimerkiksi blogeja en ole lukenut viimeiseen parin kuukauteen lähes yhtään. Kun oma elämä pyörii tällä hetkellä todella arkisten asioiden ja työnteon ympärillä, ei välillä yksinkertaisesti edes tee mieli lukea sponssimatkoista, luksuslaukuista tai yhteistyöpostauksista. Kirjoittelinkin jo joskus aiemmin siitä, että luen mieluiten todella maanläheisiä ja ”arkisia” blogeja, ja tänä syksynä tämä on vain entisestään korostunut. Kaupalliset ja ”pinnalliset” blogit ovat vain saaneet niskavillani pystyyn ja tippuneet lopullisesti lukulistalta. Muutenkin on usein tuntunut, että somemaailma on niin kaukana siitä oikeasta todellisuudesta, jossa itse elän. Siitä, jossa ei aina kuljeta meikit naamassa, tukka hyvin ja 1000 euron veska kainalossa. Jotenkin olen huomannut sellaisen jonkinlaisen someähkyn hiipineen iholleni.
Tämä ”someähky” on kyllä herättänyt miettimään somen käyttöä ylipäätään, vähän laajemmassa mittakaavassa. Miten paljon somen käyttö viekään päivittäin aikaamme, ja miten paljon se varmasti imee energiaa ja jaksamista meistä. Luin hiljattain suomalaisesta tutkimuksesta, johon osallistuneet ihmiset saattoivat käyttää puhelintaan jopa satoja kertoja päivässä, lyhyimmillään vain 30 sekunnin ajan kerrallaan. Jatkuva kännykän vilkuilu sirpaloi keskittymiskyvyn varmasti aivan minimiin. Mihin kaikkeen sen energiaan voisikaan valjastaa ruudun tuijottamisen sijaan? Itseäni on alkanut kiinnostaa kokeilla jonkinlaista totaalista somelakkoa määräajaksi, ja katsoa minkälaisia vaikutuksia sillä olisi juurikin esimerkiksi jaksamiseen, luovuuteen ja asioiden aikaansaamiseen.
Toisaalta, nyt kun olen lomaillut ja rentoillut, huomaan energiaa vapautuneen jälleen taas myös somen käyttöön, ja olenkin postaillut joitain Instagram-kuvia ja Snapchat-videoita. Olen lueskellut vähän muutamia blogejakin ja kirjoitellut nyt pikkuisen tätä omaanikin. Lisäksi on ollut pitkästä aikaa taas sellainen olo, että haluan tehdä jotain luovaa ja toteuttaa itseäni. Se fiilis pitkän tauon jälkeen tuntuu mahtavalta! 🙂
Ja kyllähän elämässä silti edelleen tilausta somellekin on. Esimerkiksi tämän blogin kirjoittelu on tärkeä ja kiva harrastus itselleni, enkä haluaisi koskaan luopua somesta kokonaan, koska muuten blogissa ei olisi lainkaan yhteisöllisyyttä, vaan se olisi vain yksityinen päiväkirjani. Tykkään myös kuvien ottamisesta, ja mikäli niitä ei voisi jakaa esimerkiksi Instagramissa, olisivat nekin ikuisesti vain omassa ”kotialbumissani”.
Täytyisikin löytää sellainen sopiva tasapaino somen käytön kanssa. Parhaiten toiminee se, että siihen varaa vaikkapa jonkin tietyn ajan päivästä sen sijaan, että vilkuilisi puhelinta jatkuvalla syötöllä lyhyitä aikoja. Ja silloin kun some tökkii, sen voi rauhassa antaa olla. Blogista, Instagramista tai mistään sovelluksesta en aio koskaan ottaa mitään stressiä. Onneksi olen jo sen verran vanha, että elämälaatuani ei hetkauta Instaseuraajien määrä tai tykkäykset Facebookissa ;)
Ihanaa tulevaa viikkoa! <3
-Netta