Here comes the sun
Ei liene olemassa montaakaan asiaa, jotka voivat yhtä nopeasti ja yhtä suuressa määrin nostaa mielialaa, kuin aurinko joka näyttäytyy taivaalla kuukausien pimeän jakson jälkeen. Huomasin, että esimerkiksi omassa Instagram-feedissäni edellinen auringonpaistetta sisältänyt kuva oli julkaistu 20 viikkoa sitten. Siis tosiaan, 20!!! Sehän kuulostaa aivan uskomattoman pitkältä ajalta.. Ei liene ihme, että tuntui aivan mahtavalta luksukselta, kun tiistaina ja keskiviikkona täällä Helsingissä ikuisuudelta tuntuneen ajanjakson paisto aurinko, molempina päivinä siis koko valoisan ajan. Luulen, että alkuvuodesta muutamia aurinkoisia hetkiä on saattanut olla jo, mutta itse olen missannut ne ollessani juuri silloin sisätiloissa.
Aurinkoinen sää oli kyllä aivan pakko ikuistaa myös kuviin, ja miten paljon kauniimmalta kaikki näyttääkään tuossa ihanassa auringonpaisteessa! Ahhh! 🙂
Helsingissä ei ole paljonkaan lunta, lähinnä tällaisissa puistikoissa ja rannoilla. Kun vierailin kotipaikkakunnallani edellisenä viikonloppuna, en ollut uskoa kuinka paljon lunta siellä olikaan, kun välimatkaa ei ole kuin sellaiset 60 kilometriä. Omasta puolestani saisivat nämäki lumet sulaa koska vain, vaikka ovathan nämä maisemat aika kauniita kun tuo valkoinen lumi kimmaltaa auringossa!
Asun eteläisessä Helsingissä, ja täällä on kyllä kauniit ja myös tietyllä tapaa aika vaihtelevatkin maisemat. Pitäisi muistaa ulkoilla vieläkin enemmän, koska siitä saa niin paljon virtaa ja samalla voi jäsennellä ajatuksiaan. Eivätköhän nuo alkavat kevätsäät onneksi houkuttele ulos ovesta entistä ahkerammin!
Helsingissä yksi varma kevään merkki on se, että ihmiset kansoittavat Tuomiokirkon portaat ja istuvat siellä kahvilla, juttelemassa tai vaikkapa ensitreffeillä. Viime vuonna taisimme ystävieni kanssa juoda kevään ekat ulkokahvit noilla portailla maaliskuun puolella, mutta tänä vuonna otimme varaslähdön ja joimme kahvit portailla jo keskiviikkona, eli helmikuun alkupuoliskolla! Aika hyvin :) Täytyy kyllä sanoa, että keskiviikko oli vähän kylmempi päivä kuin tiistai, ja hieman viluhan siinä sitten loppuvaiheessa tuli.. Mutta ei se mitään, ensimmäinen kevät-juttu, check!
Hahah, vähän tyhjät ovat portaat vielä! Samalla rivillä ja ylempänä sentään istuskeli muitakin.
Aurinkoisen päivän kruunasi vielä upean kaunis punainen taivas. Siitäkin on jo ikuisuus, kun on nähnyt auringonlaskun! Näitä lisää, toivottavasti mahdollisimman pian.
Valitettavasti keskiviikon jälkeen aurinkoa ei ole taas enää näkynyt. Toivon että se tekee pikaisen paluun, koska tiistaina ja keskiviikkona tunsin itseni energisemmäksi ja pirteämmäksi kuin aikoihin. Aivan selkeä ja suora vaikutus mielialaan kyllä tuolla pikkuisella, keltaisella pallerolla. Tule pian takaisin, jooko!
-Nettanen