Isänpäivän mietteitä
Halusin kirjoittaa isänpäivästä, vaikka se ei olekaan kauhean ”uniikki” aihe tänään. Mutta jokaisen ihmisen teksti omasta isästään, samoin kuin suhde omaan isään, on tietysti uniikki. Huomasin, että olen kirjoittanut isänpäivästä myös vuonna 2014 ja oikeastaan ajatukseni ovat aika samanlaisia kuin silloinkin. Näen edelleen tärkeinpänä asiana minun ja isäni suhteessa sen, että isä on aina olemassa minua varten, kannustaa ja tukee. On ylpeä minusta ja tietysti aina vähän huolissaankin, niin kuin asiaan kuuluu. Ja homma menee tietysti samoin toiseenkin suuntaan. Voi luoja, miten huolestuneeksi tulenkin, jos isä ei vastaa puhelimeensa tai vielä pahempaa, jos se on kiinni – silloin olen jo kehittelemässä vaikka mitä kauhukuvia päässäni..
Kun olin opiskelija, isä auttoi ja tuki minua monella tavalla. Hän tuli kiinnittämään lamput kattoon ja kittaamaan reiät seinissä. Hän tuli auttamaan muutossa ja kasaamaan huonekaluja. Hän auttoi taloudellisesti, kun tarvetta oli. Isä opetti minut käyttämään akkuporakonetta, korjaamaan rikki menneen pyöränkumin ja tekemään polkupyörälle keväthuollon. Olen niistä asioista ikuisesti kiitollinen. En siinä konkreettisessa mielessä, että osaan nyt tehdä nuo hommat, vaan siksi että isä näki sen vaivan ja hänellä oli aikaa minulle. Isä on yksi niistä harvoista ihmisistä, joille voisin soittaa vaikka keskellä yötä, jos jotain ikävää kävisi, ja tiedän että hän auttaisi.
Viime vuosina roolit ovat joskus olleet myös toisinpäin. Olen saanut tilaisuuksia auttaa itse isää. Kun isä joutui onnettomuuteen, haimme hänen kissansa meille hoitoon. Kun isä meni leikkaukseen, tuli hän meille muutamaksi yöksi sen jälkeen ”tarkkailuun”, koska ei saanut mennä yksin kotiin yöksi. Yhtenä jouluna isä tuli meille passattavaksi ja minä hoidin ruoat, juomat ja muut tarjoilut.
Nykyään minulla on tapana viedä isä syömään jonnekin kivaan ravintolaan isänpäivänä. Harvemmin olemmekaan ihan kaksistaan, mutta isänpäivä on sellainen tilaisuus, jolloin vietämme isä-tytär-aikaa.
Parasta on, että isä on aina isä. Että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa suhde pysyy melko samanlaisena, vaikka vuodet vierivät. Se on turvallista ja lohdullista. Monet asiat ovat muuttuneet, mutta suhteessa isään on paljon samaa kuin 20 vuotta sitten. Jollain tasolla olen isälle aina se pieni tyttö, josta hän huolehtii ja on huolissaan. Se tuntuu hyvältä.
Hyvää isänpäivää vielä ihan kaikille. Minusta on hyvä, että tästä päivästä voi käyttää myös sanaa ”läheisenpäivä”, tai ihan mitä sanaa kukin itse haluaa. Siitä ei kannata pahoittaa mieltään, vaan antaa jokaisen juhlia niin kuin se heille parhaiten sopii. Kaikilla ei ole omaa isää, mutta on ehkä vaari, bonusisä, setä, eno, veli, tai ehkäpä kaksi äitiä, vain äiti, mummo, mamma tai joku muu. Ihan sama kuka, kunhan on joku rakas ihminen, jolle voit aina olla oma itsesi. <3
-Netta