Hyviä tekoja joulun alla: kirje yksinäiselle

Kuten kirjoitin jo aiemmin, voin omasta kokemuksestani sanoa, ettei joulu ole kaikille ihmisille sitä kaikkein helpointa tai kivointa aikaa vuodesta. Päinvastoin, se voi olla monelle vuoden kamalinta, surullisinta ja yksinäisintä aikaa. Se on sitä varmasti yksinäisille vanhuksille, läheisensä menettäneille, vähävaraisille, yksinhuoltajille ja monille muille.

Siksi koenkin, että joulu on ehdottomasti myös sitä aikaa, jolloin meidän kuuluu antaa omastamme niille, jotka sitä tarvitsevat. Olen itse saanut äidinmaidossa halun auttaa muita ihmisiä. Se on sellainen luonnollinen tapa toimia, ei mikään tarve kiillottaa omaa kruunuaan tai tehdä itsestä parempi ihminen. Lapsuudenperheessäni toisten auttaminen oli itsestäänselvää. Meidän perhe esimerkiksi toimi viikonloppuperheenä vähävaraisten perheiden lapsille, meillä oli noin puolen vuoden ajan kriisisijoituksessa vastasyntynyt vauva asumassa kotonamme ja itse olen ollut nuorempana esimerkiksi Yhteisvastuukerääjänä ja olen myös toiminut WWF:n kuukausilahjoittajana 18-vuotiaasta tähän päivään saakka. Jouluisin kävimme yleensä viemässä vaatteita ja leluja vähävaraisille perheille ja lahjoitimme tavaraa myös Joulupata-keräykseen.

Kaiken auttamisen ei tarvitse kuitenkaan olla rahallista auttamista. Kaikkia juttuja ei edes rahalla saa. Yksinäisyyden tunne taitaa olla sellainen, jota on jossain määrin vaikeaa rahalla poistaa, tai ainakin sitten tarvittasiin jotain tosi järjestäytynyttä toimintaa ohjaamaan erilaisia hankkeita asian tiimoilta. Kuitenkin hyvää joulumieltä ja kauniita ajatuksia yksinäisille voi levittää ihan vain lahjoittamalla pienen hetken omaa aikaansa ja kirjoittamalla kirjeen yksinäiselle.

Aika parantaa -niminen verkosto pyörittää vapaaehtoisvoimin Kirje Tuntemattomalle -toimintaa. Sen tarkoituksena on siis yksinkertaistettuna se, että ihmiset kirjoittaisivat ”lempeitä ja voimauttavia kirjeitä” tuntemattomille, yksinäisille ihmisille. Törmäsin toimintaan joskus aikoinaan jossakin lehdessä, ja siitä lähtien olen ajatellut, että haluaisin tuollaisen kirjeen kirjoittaa. En kuitenkaan koskaan ole tarttunut tuumasta toimeen, kunnes päätin, että yksi tämän joulun hyvistä teoistani tulee olemaan kirjeen kirjoittaminen jollekin ihmiselle, jota se voisi ilahduttaa.

Ei ole olemassa mitään erityistä kaavaa siitä, millainen kirjeen tulee olla. Jokainen kirje on kirjoittajansa näköinen. Aika parantaa -sivustolla lukee näin:

Pysähdy toviksi. Mieti elämääsi, tätä hetkeä, hetkiä jolloin sinulla on ollut vaikeaa. Mikä silloin auttoi? Mitä haluaisit kertoa tai toivottaa ihmiselle, joka kenties tällä hetkellä kamppailee samankaltaisissa vaikeuksissa? Ota kynä käteen tai mene koneelle. Kirjoita, pysähdy, kuulostele. Ota kaikki se aika, minkä tarvitset. Ole lempeä. Ole aito, oma itsesi. Luota siihen, että kun kirjoitat siten, mikä itsestäsi hyvältä ja luontevalta tuntuu, se tavoittaa jotain yhteistä tuntemattomankin lukijan kanssa. Kirje voi olla käsin tai koneella kirjoitettu. Se voi myös olla kannustava kortti kirjekuoressa. Mukaan voi liittää myös vaikka valokuvan, piirroksen tai runon – minkä vain kokee vastaanottajaa ilahduttavan.

Kirjoittaja voi halutessaan liittää mukaan toiveen, minne toivoisi kirjeensä toimitettavan. Paikka voi olla esimerkiksi vanhainkoti, vastaanottokeskus, mielenterveystoimisto, asunnottomien yömaja tai nuorisotalo. (Itse päätin olla esittämättä mitään toivomusta paikasta). Tarkkaan ei koskaan edes tiedetä, kenet kirje tavoittaa. Kirjeet toimittaa eteenpäin Aika parantaa -verkoston vapaaehtoiset. Kirjeen kuoreen tulisi kirjoittaa esimerkiksi ”Sinulle” tms, ja kirje tulisi sitten laittaa toisen kuoren sisään, johon tulee Aika parantaa -verkoston yhteystiedot. Verkoston kautta toimitettuihin kirjeisiin lisäätään yhdistyksen toimesta pieni lipuke, jossa on kerrottu lyhyesti Kirje tuntemattomalle -idean taustasta. Halutessaan lipukkeen voi myös itse tulostaa sivustolta ja viedä kirjeitä ihan minne vain (esim kirjastoon, kahvilaan), ja toki lipukkeenkin voi halutessaan jättää poiskin, kirjehän on ihan yhtä arvokas ilman sitäkin. Järjestön kautta on myös mahdollista pyytää kirjettä itselleen esimerkiksi kriisin kohdatessa.

Kirje Tuntemattomalle löytyy tietysti myös somesta. Halutessaan lähettäjä voi esimerkiksi ottaa kuvan kirjoittamastaan kirjeestä tai kuoresta ja postata sen someen  käyttäen tunnusta #kirjetuntemattomalle. Muita ihmisiä voi haastaa kirjetalkoisiin esimerkiksi julkaisemalla selfien kirjoittajasta kirjeineen tai jakamalla kuvan tuntematonta lukijaa odottavasta kirjeestä.

Ehdin jo hieman pelästyä, että kirjeitä ei enää nykyään toimiteta, koska yhteisön nettisivuilla kerrottiin, ettei Helsingin toimipiste tällä hetkellä ota vastaan kirjeitä, koska toiminnan jatkuminen siellä on epävarmaa. Otin kuitenkin itse yhteyttä verkostoon heidän Facebook-sivunsa kautta, ja sainkin ystävälliseltä vapaaehtoiselta tiedon, että Tampereen-toimipiste jatkaa kirjetoimintaa aivan normaaliin tapaan.

Mikäli sinä haluat lähettää kirjeen jouluksi, tulisi sen olla perillä viimeistään 15.12, eli lähetyspäivän tulisi olla torstai 14.12. Toki kirjeitä saa lähettää ihan koska tahansa, ei vain joulun aikaan. Kirjeet tulisi lähettää osoitteeseen Setlementti Tampere/Kirje Tuntemattomalle, Hatanpään valtatie 34 E (4. krs), 33100 Tampere. Kirjoitusohjeita löydät täältä.

Uskon, että näistä kirjeistä on ihan hirveästi iloa niiden vastaanottajille. Verkoston Facebook-sivulla törmäsin esimerkiksi seuraavaan, aivan ihanaan tekstiin:

Joku ihana tuntematon henkilö pelasti tänään totisesti päiväni ’kirjeellä tuntemattomalle’. Kävelin ulkona lumisateessa yksin, sydän täynnä kipua ja kaipuuta. Pyysin jonkinlaista merkkiä, ja jalat veivät minut Kallion kirjastoon. Siinä se oli, pieni kirjekuori korissa. Kirjeen päällä luki ”sinulle”. En ensin uskaltanut ottaa kirjettä, mutta palasin sitten takaisin ja sujautin sen taskuuni. Ehkäpä se oli tosiaan juuri minulle tarkoitettu. Istuin läheiseen puistoon kivelle, ja luin kirjeen. Se lämmitti sydäntäni niin paljon ja aidosti, että tunsin kyynelten valuvan poskilleni. Ne olivat juuri ne sanat, joita sillä hetkellä kaipasin – joku lämminhenkinen tuntematon henkilö kertoi minulle rakastavansa minua, vaikkei ole minua koskaan tavannutkaan. Hän kertoi minun olevan tärkeä. Kyynelehdin koko matkan takaisin kotiin, ja tuntui kuin maailman paino olisi keventynyt hetkeksi. Heti kotiin päästyäni kirjoitin oman kirjeeni, jonka aijon viedä samaan paikkaan lähiaikoina. Ehkäpä voin myös itse pelastaa jonkun toisen ihmisen päivän, olla jonkun toisen ihmisen suojelusenkeli tai ”merkki” sen pienen hetken ajan. Kiitos tästä kampanjasta, se on aivan mahtava!

Tänään mä haluan haastaa kaikki tämän tekstin lukijat kirjoittamaan lempeän ja voimaannuttavan kortin tai kirjeen. Jos edes muutamakin teistä ottaa haasteen vastaan, saamme levitettyä ympärillemme aika paljon hyvää mieltä. Itse aion kirjoittaa lisää kirjeitä joulun jälkeen ja silloin ehkäpä Tampereelle lähettämisen sijaan viedä niitä itse esimerkiksi terveyskeskukseen. Joskus hyvä idea voisi olla myös kirjoitta voimaannuttava kirje ystävälle tai itselleen. Lempeää päivää sinne<3

-Netta

Seuraa blogia:

Facebook x Bloglovin x Instagram