Miksi naistenpäivää oikeastaan vietetään?
Joka vuosi törmään joltain suunnalta nyreään narinaan siitä, kuinka ”turhaa” on viettää Naistenpäivää ja kuinka sitten pitäisi kyllä yhtälailla viettää Miestenpäivääkin. Uskon, että syy tähän napinaan on siinä, ettei kyseinen henkilö yksinkertaisesti tunne taustoja Kansainvälisen Naistenpäivän juhlinnan taustalla. Kysehän ei nimittäin olekaan siitä, että naiset nyt vain ovat keksineet haluavansa kalenteriin päivän, jolloin saada kukkia, suklaata tai suitsutusta, vaan päivän taustalla on paljon suurempia yhteiskunnallisia asioita, joihin tutustuttuaan tuskin kovinkaan moni voi väittää kyseisen päivän olevan merkityksetön tai turhaa hössötystä.
Virkistetäänpäs nyt vähän meidän kaikkien muistia ja kerrataan, miksi vietämme tänään Naistenpäivää.
– Vuonna 1975, jota vietettiin kansainvälisenä naisten vuotena, YK vahvisti naistenpäivän vieton, ja se sai samalla nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”. Naistenpäivän historia ulottuu kuitenkin jo 1900-luvun alkuun, jolloin useissa maissa julistettiin kansallisia naistenpäiviä naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien saavuttamisen kunniaksi.
– Naistenpäivänä on vuosien saatossa valistettu erityisesti työläisnaisia terveydenhuollosta ja työväenasioista sekä edistetty oikeutta työhön, tasa-arvoiseen palkkaan, koulutusmahdollisuuksiin, aborttiin ja ehkäisyyn. Naistenpäivän alkuperäinen tarkoitus onkin ollut tuoda esiin niitä epäkohtia, jotka naisilla on ollut suhteessa miehiin.
– Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Jossain maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä. Sosialistisissa maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä ja työpaikoilla miehet muistivat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa.
– YK järjestää vuosittain Naistenpäivän konferenssin, jonka tarkoituksena on edistää naisten oikeuksia ja naisten mahdollisuuksia osallistua sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin prosesseihin.
– Suomessa juhlitaan naistenpäivää sekalaisin menoin. Ostetaan ja saadaan kukkia ja suklaata, mutta toisaalta jotkut kokevat ne jopa yhtenä sukupuolisen syrjinnän muotona, harhautuksena oikeilta puheenaiheilta.
Naistenpäivän voi siis nähdä muistutuksena siitä, millainen naisten asema on ollut 1900-luvulla juhlapäivän alkuaikoina, ja toisaalta pohdinnan paikkana siitä, millainen naisten asema on nykypäivänä maailmalla ja täällä meillä Suomessa. Monet asiat ovat toki menneet paljonkin eteenpäin ja me täällä Suomessa olemme naisinakin aika etuoikeutettuja – tilastojen valossa Suomi on maailman 3. tasa-arvoisin maa (lähde), maailman toiseksi paras maa äideille (lähde), maailman toiseksi paras maa olla tyttö (lähde) ja lisäksi Suomi oli kolmas maa maailmassa antamassa äänioikeuden naisille, vuonna 1906.
Toisaalta esimerkiksi vilkkaana käynyt #metoo -keskustelu kertoo siitä, että naisiin kohdistuu meillä Suomessa (ja maailmanlaajuisestikin) edelleen alistamista, ahdistelua, seksismiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Ja edelleen vuonna 2018 naisen euro on 76 senttiä, ainakin jos uskoo Ylen uutista vuodelta 2017. Lisäksi naisilla on heikompi asema työelämässä – heillä on enemmän määräaikaisia työsuhteita ja vastentahtoista osa-aikatyötä. Naiset myös kokevat työelämässä raskaussyrjintää (lähde). Viimeisin esimerkki tasa-arvo-ongelmista oli perhevapaauudistuksen kaatuminen. Tällä hetkellä vanhempainvapat kasautuvat lähes täysin naisille – miehet käyttävät vanhempainvapaista alle 9 % ja kodinhoidontuesta alle 5 %. Jos lastenhoito jaettaisiin tasaisemmin, myös naisten työmarkkina-arvo kohenisi. Tästä on positiivisia tuloksia esimerkiksi Islannista ja Ruotsista. (Lähde.)
Edellämainituista syistä olen ehdottomasti sitä mieltä, että naistenpäivälle on erittäin tärkeä tarve ja tilaus. Toivoisinkin, että tärkeät asiat eivät hukkuisi kaupallisuuden, kukkien ja suklaiden jalkoihin, vaan naistenpäivän vieton todellisia syitä tuotaisiin esiin enemmän mediassa. On mielenkiintoista nähdä, millä tapaa kiivaana käynyt Metoo-keskustelu vaikuttaa asiaan tänä vuonna, vai vaikuttaako.
Ja sitten vielä pakko sanoa loppuun, että on kyllä kivaa ja ihanaa olla nainen! Enkä todellakaan vaihtaisi päivääkään pois, miehenä olemiseen siis :D On ihanaa nauttia ”naisellisista hömpötyksistä”, mitä ne sitten itse kullekin ovatkaan. Ja on myös ihanaa tavata jatkuvasti uusia ja inspiroivia naisia, joita ihailla ja fanittaa. Heitä on niin oikeassa elämässäni kuin täällä Lilyssä ja blogimaailmassa muutenkin. Olen viime kuukaisina yllättänyt siitä ihanan positiivisesta sisterhood-hengestä, joka vallitsee suomalaisten naisbloggaajien kesken. Olette ihania! <3
-Netta
Ps. Kuva: Pixabay