#Muovitonmaaliskuu – toisen viikon päiväkirja
Toinen viikko muovitonta maaliskuuta on nyt purkissa. Huh huh! Täytyy myöntää täysin avoimesti, että jotenkin on ollut vähän raskasta ja ahdistavaakin – haluaisin tehdä haasteen kunnolla ja hyvin, mutta ilman muovia on vain tässä maailmassa mahdotonta elää. Niinpä olen joutunut lipsumaan omasta ehdottomuudestani ja toisaalta kokenut huonoa omaatuntoa asiasta. Samalla olen ollut jo vähän ”väsynyt” koko haasteeseen ja toivonut, että voisin vain mennä kauppaan ihan normaaliin tapaan. Mutta koska olen haasteeseen mukaan lähtenyt, aion kuitenkin pyrkiä hoitamaan sen loppuun asti parhaani mukaan. Ihan niin muoviton tämä toinen viikko ei kuitenkaan ollut kuin ensimmäinen viikkoni.
Tässä taas koko viikko päiväkirjamuodossa, kännykkäkuvin varustettuna:
La 10.3:
Menemme katsomaan ystäviemme hääpaikkaa ja miettimään tulevia koristeluja. Ystävä on tuonut paikalle kahvia termarissa ja tarjoilee sitä kertakäyttöisistä muovimukeista. Mielessäni harmittelen, etteivät ne ole pahvia, mutta luonnollisestikaan en kieltäydy kahvista, varsinkin kun on oikeasti aika kylmä ja lämmin kahvi todellakin tekee terää. Ystävä totetaa myöhemmin, että ”joit sitten muovimukista!” Vastaan, että pitäisi varmaan alkaa kantamaan omaa kuksaa mukana. 😀 Muutkin ovat siis tietoisia muovikampanjastani, olenhan sitä sekä Instassa että täällä blogissa mainostanut. Mietin luoko se vain lisäpaineita jotenkin ”onnistua asiassa” ja toisaalta, pitävätköhän jotkut ihmiset minua ihan hömpsähtäneenä muovihörhönä. Juhlapaikalta menemme vielä ystäviemme kotiin, jossa he laittavat ruoan, ja näin ollen meillä ei synny mitään jätettä loppupäivänä.
Su 11.3:
Mies käy aamulla kaupassa ja tekee ostoksia aika normaaliin tapaan – myös muovia kantautuu kotiimme. Koitan kuitenkin miettiä, että haasteessa olen minä, eikä mieheni. Ja minunkin olisi syytä vähän relata. Iltapäivällä tajuan, että kissanhiekka on pakko nyt vaihtaa. Menen kauppaan ja joudun ostamaan isoimman muoviostokseni haasteen aikana – ison muovisen kissanhiekkapussin. Tiedän, että on olemassa kissanhiekkoja, jotka tulevat paperipusseissa, mutta valitettavasti tämä silica-kissanhiekka on mielestämme paras erityisesti hajujen suhteen, ja tätä ei saa kuin muovipussissa. Pussin voi kuitenkin käyttää esimerkiksi roskapussina tai kerätä siihen muovijätteitä ja laittaa sen sitten muovinkeräykseen.
Päätän ostaa samalla kaupasta jonkin evään töihin. Viime viikolla kävin jokaisena toimistopäivänä lounasravintolassa, mutta nyt päätän säästää hieman rahaa sen suhteen. En löydä yhtäkään valmisruokaa, joka ei olisi muovissa. Päätän osta kotimaisen vegaaniruoan, koska sen hiilijalanjälki ainakin on melko pieni.
Illalla luen edellisen viikon postaukseeni tulleita kommentteja, joissa lukijat ehdottavat, että leipoisin itse leipää, koska se olisi kätevä tapa vähentää muovin määrää, leipä kun tuppaa tulemaan muovipusseissa. En ole rehellisesti sanottuna leiponut leipää vuosikausiin. En varmasti montaa kertaa kotoa muuton jälkeen (eli kahdeksaan ja puoleen vuoteen)! Enkä varmaan oikeasti kertaakaan ainakaan viiteen vuoteen. Mutta se on kyllä tässä bloggaamisessa parasta, että se haastaa tekemään kaikenlaisia asioita. Päätän nimittäin googlata leipäreseptin ja marssin kauppaan ostamaan tarvikkeet. Ne eivät sisällä mitään muovia (tosin 100 % varma en ole siitä, mitä materiaalia tuorehiivapaketti on). Leivon focacciaa ja siitä tulee tosi hyvää, paljon parempaa kuin kaupan leivät. Päätän, että tästä täytyy tehdä tapa.
Laitan vielä illalla palautetta Valiolle ja Marlille siitä, onko heidän kaikkien purkkiensa pakko aina sisältää se muovinen korkkiosa.
Ma 12.3:
Syön töissä eväänä eilen ostamani valmisruoan. Kotona syön ruokaa jääkaapista sekä eilen leipomaani leipää. En siis osta mitään, eli ei muovia.
Ti 13.3:
Kotitoimistopäivä. Menen ystävän kanssa lounaalle. Ravintolassa emme käytä mitään, mikä aiheuttaisi muoviroskaa (toki keittiö sitä varmasti aiheuttaa). Lounaan jälkeen päätän mennä viereiseen Lidliin, koska haluan vähän säästää. Olisi tietysti ideaaleinta mennä jonnekin, missä saisin esimerkiksi lihaa lihatiskiltä paperikääreeseen, mutta taloudellinen tilanteeni vaatii nyt vähän kukkaronnyörien kiristelyä. Ostan hieman täydennystä jääkaappiin ja päätän nyt ostaa myös kanaa, joka tulee muovipaketissa. Aion tehdä kanakastikkeen, koska sen muut ainesosat eivät ole muovissa ja meillä on jo kotona riisiä sen kaveriksi. Lidlissa asioinnissa on se hyvä puoli, että kasvikset punnitaan siellä vasta kassalla, eikä viivakooditarralappuja käytetä ollenkaan.
Saan vastauksen Marlilta. Se vaikuttaa hieman copypastetulta. Viestissä luetellaan, millä tavoin Marli tällä hetkellä huomioi ympäristöä toiminnassaan (hyvä juttu), mutta ei vastata oikeastaan lainkaan itse kysymykseeni siitä, voisiko Marli luopua turhista muovikorkeista pakkauksissaan. Oletan, että ei voi.
Illalla tapaan ystävän sushilla. Hän vitsailee, mahtaako sushipuikkojen kääre olla muovia, sillä minähän kuulemma välttelen sitä.. No, toteamme, että se on paperia. Selvisin siis illallisesta ilman muovia.
Ke 14.3:
Etäpäivä. Teen töitä kotona ja syön lounaaksi tekemääni kanakastiketta ja riisiä. Illammalla menen käymään kaupassa. Siellä ahdistaa taas – tuntuu, etten voi ostaa yhtään mitään. Näen ympärilläni vain ja ainostaan muovia. Samalla pohdin myös sitä, kuinka typerät ja epäjärjestäytyneet kaupassakäyntitapamme ovat – emme oikein osaa tehdä sellaisia viikon ruokaostoksia kerralla, vaan ravaamme vähän väliä kaupassa tietämättä aina sitäkään, onko toinen meistä jo tehnyt sen. Ostamme vähän mitä sattuu ja nälissämme ostamme myös niitä typeriä valmisruokia ja einesmössöjä. Tämä muoviton kokeilu on toisaalta ehkä pakottanut luopumaan joistain sellaisista tuotteista, ja se on hyvä. Pyrin olemaan palaamatta niihin enää kokeilun jälkeenkään.
Pyörin kaupassa ja muoviakin tarttuu tällä kertaa taas vähän mukaan – esimerkiksi vessapaperia kun on mahdotonta saada ilman muovipakkausta. Nyt päätän ostaa vihdoin myös vähän juustoa – sitä on ollut ikävä. Kissakin joutuu ”kärsimään” muovittomasta maaliskuusta ja saa tällä kertaa ruoakseen pahvipakkauksessa olevaa Latzia. Tämä ei ole ravintoarvoiltaan parasta ruokaa enkä siksi tarjoaisi sitä kissalle aina, mutta menee nyt näin vaihteluna. Harmi, että esimerkiksi eläinkauppojen kaikki kissan- ja koiranruuat ovat muovipakkauksissa.
En meinaa keksiä mitään ruokaa, joka ei tulisi muovissa, mutta päädyn lopulta nappaamaan pakastealtaasta fileekalapuikkoja ja niiden kanssa perunoita. Mulla ei tietenkään ole se ostamani kestohedelmäpussi mukana, joten laitan perunat sellaiseen pieneen biomuovipussiin, joista juuri luin Hesarista, että nekään eivät ole kai mikään hyvä vaihtoehto. Yritä tässä nyt sitten tehdä oikein.. Mehuissa olen huomannut, että kaikista halvimmista mehuista puuttuu se muovikorkki. Maidoissa taas Valiolla on muovikorkki lähes kaikissa pakkauksissa, mutta Arlalla taas sitä ei ole melkein missään.
Illalla mies tulee kotiin – kaupan kautta tietysti. Hän on ostanut tavaraa ihan normaaliin tapaan, eli muovikassista löytyy tavaraa muovipakkauksissa. Hetken aikaa kiukuttelen asiasta. Mies toteaa, ettei hän keksi mitään ostettavaa, joka ei ole muovipaketeissa. Totean, ettei ongelma ole miehen syy – enpäs meinaa keksiä itsekään.
Lähetän HK:lle palautteen, että käsittäkseni heidän kaikissa tuotteissaan on muovia, ja olisiko mahdollista, että he vähentäisivät sitä.
To 15.3:
Toimistopäivä. Mulla on eväänä eilen ostamani valmisruoka, mutta päätän kuitenkin lähteä työkavereiden kanssa lounaspaikkaan. Valmisruoka kyllä säilyy päiviä työpaikan jääkaapissa. Lounaalle mennessä unohdan ottaa oman KeepCupin mukaan, ja se harmittaa. Meillä on aina niin kiire syömisen kanssa, että en ehdi juomaan kahvia rauhassa paikan päällä. Meinaan ensin ottaa kahvin mukaan pahvimukissa ilman kantta, mutta totean sitten, että pakkasessa kahvini jäähtyisi aivan saman tien. Päätän antaa armoa itselleni ja otan muovikannen – maailma tuskin pelastuisi, vaikka en sitä ottaisi. Alkaa rasittamaan koko muovin ajatteleminen ja se, kuinka paljon ”päänvaivaa” tästä koko haasteesta on – minulla kyllä riittäisi muitakin ongelmia mietittävänä. Tuntuu, että olisi paljon helpompaa vältellä esimerkiksi lihansyöntiä kuin muovia.
Kotona luen #Muovitonmaaliskuu-Facebookryhmää ja huomaan, että muillakin haasteeseen osallistujilla on samoja ongelmia ja ajatuksia kuin itsellänikin. Kaupassakäynti ahdistaa ja on hankalaa ja joka puolella näkee vain muovia. Toisaalta on vaikeaa tietää, onko muovi aina se huonoin vaihtoehto edes loppupeleissä – näissä ekologisissa kysymyksissä kun monet asiat painat vaakakupissa. On lohdullista lukea, että muutkin kokevat haasteen hankalaksi, ja siksi kai sitä haasteeksi kutsutaankin, että se on haastavaa.
Pelkään sitäkin, että leimaudun nyt joksikin totaalisen ekohipiksi muiden silmissä ja kohta ihmiset arvostelevat sitä, miksei ekologisuus näy aivan kaikessa muussakin elämässäni. Minähän kyllä syön lihaa, liikun joskus yksityisautolla, ostan asioita uutena kaupasta ja niin edelleen. Vaikka haluankin vaalia ekologisia arvoja arjessani, en kuitenkaan vaali niitä koko ajan aivan kaikessa, vaan olen näissä asioissa aika noviisi, ja olen tietyllä tapaa kuitenkin myös mukavuudenhaluinen.
Usein on vain vallalla sellainen mustavalkoinen käsite, että jos ihminen tekee esimerkiksi ekologisten asioiden eteen jotain, pitäisikin olla valmiina laittamaan ihan kaikki kortit pöytään ja tekemään aivan kaikkensa asioiden eteen. En oikein tiedä mihin itse sijoitun tällä kartalla, varsinkin kun tämän haasteen myötä ekologinen elämä tuntuu myös niin kovin hankalalta. Päätän kuitenkin, että on pidettävä oma linja ja oltava jälleen kerran miettimättä liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Tämä kokeilu viedään loppuun ja tästä otetaan tietyt opit elämään jatkoa varten, mutta ensi kuussa kyllä todellakin aion käyttäytyä hieman ”normaalimmin” muovin suhteen. Ohjenuoranani vähän kaikessa on armollisuus itseäni kohtaan, ja se pitää muistaa tässäkin asiassa.
Iltapäivällä HK lähettää minulle vastauksen – kiitos palautteesta, välitämme sen eteenpäin tuotesuunnitteluun. Jääpä nähtäväksi, väheneekö muovin määrä joskus heidän paukkauksissaan. Valio ei ole vieläkään vastannut sunnuntaiseen viestiini.
Pe 15.3:
Toimistopäivä. Mulla olisi edelleen valmisruoka työpaikan jääkaapissa odottamassa, mutta työkaverit saavat mut houkutelluksi tänäänkin lounaspaikkaan. Se siitä säästämisestä :D Nyt muistan ottaa KeepCupin mukaan, jee! Lounaalla puhumme vähän tästä haasteesta. Sanon ääneen, etten oikein enää jaksaisi ajatella koko muovia, tai että ainakin sen välttely on todella hankalaa. Toisaalta olen tajunnut myös miten älyttömän paljon sitä on aivan joka paikassa.
Kotimatkalla menen Granitiin, koska tarvitsen viime viikolla ostamalleni kasville ruukun. Löydän harmaan betoniruukun, jota myyjä alkaa pakkaamaan kassalla muovikassiin. Pyydän saada paperikassin, ja saankin. Myyjä tosin kertoo, että heidän muovikassinsa on valmistettu kierrätetystä muovista. En tiedä yhtään, kumpi on hiilijalanjäljeltään ja kaikelta muultakaan kannalta parempi vaihtoehto. Totean myyjälle, että täytyypä vaan harjoitella sitä oman kangaskassin mukana kantamista… Täytyy muuten todeta, että Granitissa on paljon hyviä tuotteita muovin välttelijöille! Esimerkiksi kaikenlaisia keittiövälineitä oli monista muista materiaaleista kuin muovista.
Perjantain kunniaksi tilaamme illalla pizzat kotiin. Luojan kiitos, ne tulevat pahvipakkauksissa.
Aikamoisen vuoristoratainen viikko takana. Yhteydenotot yrityksiin eivät tuntuneet saavan sen kummempia vastauksia, vaan ne olivat ennemminkin aika tyhjänpäiväisiä. Mutta maailma ei muutu, jos ei edes yritä. Ensi viikolla aion lähestyä vielä muutamaa yritystä. Muovin suhteen en saanut mitään kummempia uusia oivalluksia tällä viikolla, paitsi että ajatus sen välttelemisen vaikeudesta vain korostui. Ja se, että muoviton elämä tulee kalliimmaksi kuin muovillinen (valitettavasti).
Ensi viikolla yritän jatkaa tällä hieman rennommalla linjalla. Nyt on tullut varsin selväksi, että ruokaostoksilla muovia on hankalaa vältellä, mutta voisin kartoittaa hieman sitä, miten muovia voi välttää muissa asioissa ja miten välttelemme sitä jo nyt täällä kotona. Näissä mietteissä siis uuteen viikkoon. Kuvittelin, että muovittomia viikkoja olisi jäljellä enää yksi, mutta niitä onkin kaksi. Vielä on siis aikaa saada uusia oivalluksia ja ideoita.
Teidän viimeviikkoiset kommentit ja ideat olivat ihan huikeita. Laitelkaahan uusia tulemaan, jos teillä on mitään ideoita muovin välttelyyn tai toisaalta toiveita esimerkiksi siitä, mitä vielä tekisin haasteen aikana! Sain ehdotuksen, että menisin esimerkiksi lihatiskille ostamaan lihaa omaan astiaan, katsotaan josko saisin tämä vielä toteutettua :)
-Netta
Lue myös:
Muoviton maaliskuu – ensimmäisen viikon päiväkirja