Long time, no talk
Voi kuinka onkaan harmittanut, ettei minulla ole ollut aikaa kirjoittaa tänne! Enkä tarkoita nyt sellaista ”on pitänyt vähän siivoilla ja tehdä kotitöitä töiden jälkeen” -kiirettä, vaan kamalaa ja ahdistavaa hulabaloota, joka on syönyt kaiken vapaa-aikani. Olen siis ollut jälleen viimeiset pari kuukautta opiskeluihini liittyvässä harjoittelussa, joka on ollut todella työlästä. Sen lisäksi, että päivät kuluvat itse harjoittelupaikassa, kuluvat kaikki illat ja viikonloput suunnitellen ja valmistellen harjoitteluun liittyviä asioita.
Onneksi nyt kuitenkin pahin työsarka harjoittelussa alkaa olla ohi! Olen niin onnellinen ja helpottunut. Odotan niin paljon, että minulla on jälleen vapaa-aikaa ja täten aikaa tehdä asioita, joista tykkään ja jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Viimeistään nyt olen käsittänyt, kuinka äärettömän tärkeää onkaan tehdä asioita, joista nauttii. Ja haluan ehdottomasti myös, että minulla on enemmän aikaa kirjoitella tänne! 🙂
Maanantaina suurin työsarka harjoittelussa oli siis ohi ja samoin minulla oli seminaarityöni esittely, ja niiden velvollisuuksien suorittamisen jälkeen totesin, että nyt jos koskaan olen ansainnut lasin viiniä! Niinpä päätimme suunnistaa jonnekin kivaan ja fiiniin paikkaan, ja päädyimme ravintola Salutorgetin baarin puolelle. Erittäin fiini paikka indeed! Ehkä jopa hienompi, kuin legendaarinen ravintola Kämp tätänykyä. Salutorgetissa saisi myös afternoon tea -paketteja, jollaisen olisinkin ehkä halunnut, mutta niiden tarjoileminen loppuu jo kello 18. Olimme liikkeellä vähän myöhemmin, joten sain tyytyä lasiin rosé-viiniä sekä juustolautaseen, ei paha tämäkää kombo!
Viini oli hyvää ja juustot samoin. Niin hyviä, etteivät kuvaan asti ehtineet, heh! Oma mieliala oli vielä suhteellisen stressaantunut ja väsynyt, joten ihan hirveän kauaa emme viihtyneet, vaan päätin sitten, että olisi aika painua kunnon yöunille tankkaamaan vähän energiaa.
Tällä viikolla minulla on myös ihan toisenlaista stressinlievitystä, nimittäin kaverini kaksi koiraa ovat luonani hoidossa! Nämä ovat maailman suloisimpia ja ihanimpia veijareita, joiden seurassa tulee väkisin hyvälle tuulelle. Lisäksi heidän kanssaan tulee pakostakin ulkoiltua ja liikuttua päivittäin monta kertaa, mitkä molemmat ovat tunnetusti myös mielialaa kohottavia ja stressiä poistavia juttuja, erittäin hyvä minulle tässä tilanteessa siis! :)
Piristävää on kyllä myös tuo ihana valoisuus! Illalla vielä yhdeksän aikaankin on valoisaa. Vielä kun saadaan lisää vihreyttä ympäristöön, niin kohta voi olla ihan kesäfiiliksissä jo. Lämpöäkin saisi kyllä minun puolestani tulla jo lisää, mutta eiköhän sitä pian saada. Tänä kesänä minulla on lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen oikeasti kesälomaa, ja sille ajanjaksolle toivon todellakin hyviä kelejä, koska haluan vain löhöillä ulkona mahdollisimman paljon. Ja voin todellakin tuntea ansainneeni lomani!