Loppiaislomalla Pohjanmaalla

Terveisiä Raahesta, Pohjois-Pohjanmaalta!

Matkustin tänne perjantaina töiden jälkeen junalla loppiaisen viettoon. Oikeastaan syy tänne tulolleni oli se, että pappani täytti vuodenvaihteessa 85 vuotta, ja halusin tulla sen kunniaksi viettämään aikaa hänen kanssaan. En ole vuosikausiin käynyt täällä talviaikaan, ja olenkin nyt nauttinut suuresti talvisesta vanhasta kaupungista ja lumisista maisemista. Talvinen pikkukaupunki on utuisen uinuva ja hiljaisen rauhallinen, ja oikeastaan juuri sellaista mieleni ja ajatukseni ovatkin kaivanneet tähän hetkeen. Etäisyyttä Helsingistä, etäisyyttä mieltä painavista asioista ja stressistä.

Olen vieraillut täällä päivittäin pappani luona, sillä haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan nyt, kun olen täällä. Pitkän välimatkan takia tapaamme valitettavasti aivan liian harvoin, ja se on sääli. Papan luona vierailemisen lisäksi kävimme kahvilla yhdessä ihanimmista kahviloista jonka tiedän, eli Langin Kauppahuoneella Raahen kirkon kupeessa. Samassa talossa sijaitsi joskus aikoinaan nuhjuinen kirpputori, mutta nykyään se on remontoitu täysin uuteen uskoon – tai siis oikeastaan ihanasti vanhaa kunnioittaen, ja koko paikka huokuu ihanaa vanhanajan henkeä.

Kävelimme myös vanhassa kaupungissa ottamassa valokuvia ja ihailemassa vanhoja rakennuksia – sydämeni kun sykkii niille ihan erityisen paljon. Olen miettinyt, johtuuko se kenties siitä, että olen elänyt lapsuuteni rintamamiestalossa ja isovanhempani ovat asuttaneet vanhaa puutaloa. Nythän myös oma mökkimme on 90-vuotias puutalokaunotar. Kävellessäni vanhan Raahen katuja en voinut olla kuvittelematta, millaista olisi asua omassa, vanhassa puutalossa. Sellaisessa, jossa vetäisi aina vähän, mutta villasukat pelastaisivat tilanteen. Sellaisessa, jonka lautalattiat narisisivat, mutta se olisi kaikista kotoisin ääni, jonka tuntisin. Sellaisessa, jonka pönttöuunia pitäisi lämmittää joka ilta, mutta se olisi yksi hauskimmista puuhista, jonka tietäisin. Nämä ajatukset suorastaan yllättivät minut, sillä tähän päivään mennessä olen ollut aika jyrkkäkin siinä ajatuksessa, että haluan asua nimenomaan Helsingin keskustassa. Mutta saa nähdä, mihin muotoon nämä ajatukset tästä vuosien mittaan jalostuvat – vaiko mihinkään.

Tänään en voi olla hieman surkuttelematta sitä, että nyt loppiaisen jälkeen saadaan taas ahertaa pääsiäiseen asti, kunnes tiedossa on lomaa. Monet kokevat, että tammikuu ja uuden vuoden alku ovat heille energistä aikaa, mutta itse koen, että tammi-helmikuussa aika matelee, ja kevääseen on vielä sata vuotta aikaa. Varsinkin, kun niin kovasti jo odottelen mökkikauden alkua, ja tässä vaiheessa siihen on vielä sata vuotta! Toisaalta, pääsemme yöpymään tänä vuonna mökillä jälleen entistä aiemmin, ehkäpä jo maaliskuun lopulla. Eihän siihen oikeasti kauaa edes mene, oma mieleni on vain niin kovin malttamaton.

Nyt kun olen ollut etäämpänä kotoa, ja vuosikin juuri vaihtui, olen pohtinut mihin suuntaan haluaisin viedä elämääni ja sen palasia. Olen pohtinut, että pidemmän aikavälin tähtäimenä itselläni voisi olla itse itseni työllistäminen ja yrittäjyys. En tiedä tarkalleen, koska tämä tulee toteutumaan, mutta juuri nyt koen, että se voisi olla hyvä ja toimiva vaihtoehto minulle, koska silloin voisin vaikuttaa itse moniin asioihin ja päättää esimerkiksi omista aikatauluistani melko vapaasti. Olen myös kouluttautunut sellaiseen ammattiin, jota on helppo tehdä yrittäjänä tai freelancerina, ja oikeastaan saisin omalla osaamisellani luotua aika monipuolisenkin työnkuvan itselleni. Näitä asioita siis myös pyörittelen tällä hetkellä päässäni ja pohdin myös sitä, milloin ja miten lähteä asiaa edistämään. Mutta suunnitelmat ovat aina hyvästä, ja pitää olla jotain pientä mietintämyssyssä.

Hieman haikeana lähden täältä kotiin – olisin oikeastaan voinut viipyä päivän tai pari lisääkin. Täällä rauhallisuudessa ajatukset lähtevät liikkeellä ja syke laskee hieman. Toisaalta, kotonakin minua jo vähän odotellaan (Frida-koirakin kuulemma minua etsii). Ja erinäisiä asioita on helpompaa ja nopeampaa edistää kotoa käsin. Siispä, toivotan mielessäni vihdoin hyvästit joululle ja viimeisillekin joululoman rippeille, ja toivotan arjen tervetulleeksi. Tuokoon se mukanaan paljon hyvää ja positiivisia tuulia meille kaikille. <3

-Netta