Jälkiviisas ylioppilas
Eilen oli koulujen päättäjäispäivä sekä ylioppilasjuhlapäivä. Itselläni ei ollut tänä vuonna kenenkään läheisen tai tuttavan juhlia, mutta kaupungilla liikkuessa huomasin joitakin valkolakkipäitä ja näinpä Kaivopuistossa kävelyllä ollessani myös, kun muutamia ylioppilaskuvia napsittiin puiston vehreissä ja kauniissa maisemissa.
Tuli vähän haikea olo tajutessani, että omista lakkiaisista on kulunut jo monta vuotta! Tavallaan tuntuu, että juurihan se ”suuri päivä” vasta oli, mutta toisaalta tajuaa myös, että ihan uskomattoman paljon asioita on tuon päivän jälkeen tapahtunut. Olen muuttanut pois lapsuudenkodista & vanhasta kotikaupungistani Helsinkiin, olen alkanut opiskella yliopistossa, aloittanut uuden työn ja työskennellyt sen parissa opintojen ohessa jo neljä vuotta, pitkä nuoruuden seurustelu- ja avosuhde on päättynyt, uusi serustelusuhde on myöhemmin alkanut, omat vanhempani ovat eronneet ja äitini on muuttanut toiselle puolelle Suomea, olen hyvästellyt muutamia rakkaita ihmisiä ja itse olen myös käynyt suurta henkistä kasvuprosessia läpi ja olen varmasti tietyllä tapaa aivan eri ihminen kuin sinä päivänä, kun pikkukaupungin lukion juhlasalissa painoin ylioppilaslakin päähäni.
Kun katsoin niitä 19-vuotiaita valkolakkisia nuoria ihmisiä kaupungin kaduilla, teki mieli huutaa heille, että ”nauttikaa!”. Monilla heillä on toki tällä hetkellä pääsykoestressiä meneillään, mutta muuten elämä on usein tuossa vaiheessa vielä aikamoisen huoletonta. Asutaan kotona vanhempien luona, jossa jääkaappi on aina ruokaa täynnä ja joku muu maksaa laskut ja hoitaa muutkin velvollisuudet. Ilmeisesti nykyään lukiolaisista suuri prosentti ei ole vielä koskaan ollut kunnon töissä, eikä muutoinkaan varmaan ole joutunut ottamaan hirveästi sitä arkipäiväisen tylsää vastuuta elämästään. Kaikki on vielä aikamoisen helppoa ja huoletonta. Ja miten ihana olikaan se kutkuttava tunne, kun painoi lakin päähänsä ja tuntui siltä, että kaikki jännittävä elämässä on vielä edessä. Toinen jalka on ikäänkuin vielä siellä turvallisessa lapsuudenkodin maastossa, mutta toinen on jo valmiina ponnistamaan kohti uusia, tuntemattomia seikkailuja. Vapaus ja samalla myös itsenäistyminen tuntuivat uskomattoman kiinnostavilta ja jännittäviltä asioilta. Toisaalta nuorena oli myös monien asioiden, kuten oman itsensä, suhteen vielä kovin epävarmakin.
Tuore ylioppilas vuosimallia 2008.
Mietinkin tuossa, että mitä haluaisin nykyisellä elämänkokemuksellani todeta sille Netalle, joka olin vuonna 2008, kun painoin sen puhtaanvalkoisen (nykyisin jo ajan, vappujen ja elämän vähän kellastuttaman) lakin päähäni?
Tässä ainakin muutama ajatus:
– Usko & luota itseesi! Niin opiskelupaikan kuin muidenkin asioiden suhteen. Miten niin sinä et ole ”tarpeeksi hyvä ja fiksu” yliopistoon? Se saattaa vaikuttaa monimutkaiselta ja epämääräiseltä järjestelmältä, jossa vain tietyntyyppiset ”älyköt” opiskelevat, mutta tulet huomaamaan, että siellähän opiskelee aivan kaikenlaisia ihmisiä. Miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun yhtä hyvin voi ensin koittaa kurkottaa tähtiin? ;) Itseluottamusta ja uskallusta kehiin! Välivuodet ovatkin hyvä idea, pidä niitä muutama ja kypsyttele tulevaisuudensuunnitelmiasi rauhassa.
– Älä anna niin suunnattoman paljon painoarvoa muitten ihmisten mielipiteille. Älä vanhempiesi, ystäviesi, poikaystäväsi tai entisten kiusaajiesi. Elämäsi on sitä mitä SINÄ siitä teet, ja sinä teet itse omat päätöksesi. Pukeudu juuri niin kuin haluat, sano oma mielipiteesi, tee niinkuin sinä haluat eikä niinkuin muut haluavat tai odottavat sinun tekevän. Uskalla! Hankkiudu mahdollisimman pian eroon turhasta epävarmuudesta, se helpottaa elämää huomattavasti.
-Nauti siitä, että elämä on vielä huoletonta ja helppoa. Koska asut vielä vanhempien nurkissa, älä tee liikaa töitä. Työelämään nuorena tutustuminen on toki hyvä asia, mutta ehdit tehdä töitä aivan älyttömän monta vuotta vielä. Nauti siitä, että sinulla on vapaa-aikaa. Harrasta, toteuta itseäsi, rentoudu ja lepää. Nyt olisi aikaa kirjoitella sitä uutta blogia, jonka perustit 18-vuotiaana. Miksi ujostelet senkin asian kanssa..?
– Kun asiat ovat hyvin ja mallillaan, arvosta niitä ja nauti niistä olosuhteista. Et osaa arvatakaan, mitä kaikkea kulman takana odottaa. Älä ota kaikkia asioita itsestäänselvyytenä äläkä tuudittaudu siihen kuvitelmaan, että kaikki pysyisi aina samalla tavalla. Tulet huomaamaan, että elämä on suuria muutoksia ja odottamattomia asioita täynnä. Nauti siis nyt, mutta valmista itseäsi myös siihen ajatusmaailmaan, että asiat muuttuvat eikä mikään pysy ikuisesti samanlaisena.
Tässäpä muutamia mietteitä itsensä nyt jo ihan täti-ihmiseksi tuntevalta ylioppilaalta vuosimallia 2008 ;) Jälkiviisastelu on helppoa, mutta ehkä nyt voisi koittaa miettiä jo jotain vinkkejä itselle myös tulevaisuutta varten. Mutta minkälaisia asioita te haluaisitte sanoa 19-vuotiaalle itsellenne?
-Netta