Tällä viikolla…
– Aloitin uudessa työpaikassa ja olin toimistolla ensi kertaa maaliskuun alun jälkeen. Kesälomani päättyi ja monella tapaa uudenlainen arki alkoi. Ensimmäinen työviikko uudessa paikassa meni tosi nopeasti ja mukavasti. Itselleni oli kyllä tosi mieluisaa myös se, että kuukausien etäilyn jälkeen pääsin työskentelemään (uudelle) toimistolle. Toimistomme on tosi kiva ja se sijaitsee reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Luulen, että syksyn aikana siirryn työnteossa niin kutsuttuun hybridimalliin, eli teen osan viikosta töitä kotoa ja osan toimistolta. Koronan osalta toimistolla työskentely ei ole minulle kovin iso uhka, koska tosiaan kävelen töihin ja isolla toimistollamme ei ole paljon porukkaa, joten turvavälejä voi todellakin noudattaa ja jokaiselle löytyy hyvin tilaa – ja käsidesiäkin on totta kai tarjolla.
– Kuljin paikasta toiseen kävellen, julkisten käytön sijaan. Myönnetään, olen ollut aikamoisen mukavuudenhaluinen ja helposti täällä Helsingin keskustassa olen kulkenut lyhyitäkin matkoja ratikalla, koska se vain on niin helppoa. Mutta nyt koronatilanteen takia päätin, että alan kulkemaan kaikki mahdolliset matkat jalan tai pyörällä. Nyt kun on voimassa kasvomaskin käyttösuositus julkisissa kulkuvälineissä, ja kertakäyttömaskien roskamäärä vähän ahdistaa, mutta samoin myös kangasmaskin peseminen 90 asteessa/keittäminen joka ikisen käytön jälkeen. Ekologisinta ja tietysti myös turvallisinta onkin nyt välttää julkisia, jos se on mahdollista. Ja toki myös oma kunto kiittää, kun arkeen tulee enemmän hyötyliikuntaa – eikä tämä ole lainkaan se vähäisin syy siihen, että päätin liikkua nyt jalan.
– Käytin ensimmäistä kertaa kasvomaskia julkisella paikalla. Yhtenä päivänä jouduin käyttämään maskia, kun menin metrolla Espooseen. Mediassa oli puhuttu, että maskeja eivät käyttäisi monet, ja ehkä siksi yllätyin iloisesti, kun ainakin minun metrovaunussani itse asiassa suurimmalla osalla matkustajista oli kasvomaskit. Itse maskin käyttö ei myöskään ollut omasta mielestäni niiiin epämiellyttävää, mitä olin kuullut puhuttavan. Mutta uskon, että maskeissa on myös paljon eroja ja toki maskin mukavuuteen vaikuttaa esim se, sairastaako henkilö esimerkiksi astmaa. Henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun nyt tämä maskisuositus on olemassa, on jokaisen sitä noudatettava oman ja muiden ihmisten terveyden suojelemiseksi.
– Söin kolmena päivänä lounaan ravintolassa. Olin selkeästi vielä vähän lomamoodissa, enkä oikein osannut suunnitella eväitä järkevästi. Toisaalta, tykkään kyllä käydä lounailla ulkona, ja uusien kollegoiden kanssa lounastaessa tuli samalla tutustuttua lisää heihin. Täytyy nyt kuitenkin koittaa saada myös ruokahuoltoa parempaan kuosiin täällä kotona, ja sen myötä sitten myös eväshommia.
– Juhlistin isäni 60-v synttäreitä. Isälläni oli merkkipäivä ja juhlistimme sitä lauantaina menemällä yhdessä syömään. Ei siis mitään isoja juhlia, vaan mukavaa juhlistusta pienellä porukalla hyvän ruoan ja juoman äärellä.
– Pesin jättimäisen kasan pyykkiä. Pyykkiä oli päässyt kertymään aikamoinen määrä viimeisen lomaviikon myötä; oli lakanapyykkiä mökiltä ja kotoa, samoin myös vaatteita jo vähän pidemmältä ajalta. Tykkään tehdä niin, että pesen samana iltana useamman koneellisen pyykkiä, niin ei tarvitse olla joka ilta pesemässä koneellista.
– Lähettelin pitkiä ääniviestejä ystävän kanssa. Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa lähettelemme ääniviestejä, ja erityisesti yhden ystäväni kanssa lähettelemme varsinaisia maraton-viestejä. Se on tosi kivaa, koska sitten taas joidenkin ystävien kanssa emme ole sillä lailla arjen tasolla hirveästi tekemisissä, vaan vaihdamme kuulumisia lähinnä silloin kun tapaamme. Eri ystävyyssuhteissa yhteydenpitotavat vaihtelevat ja se on täysin luonnollista, koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia. On kuitenkin mukavaa, että näiden muutamien ystävien kanssa tulee höpöteltyä ääniviestien muodossa ihan viikoittain. Se on kätevä tapa vaihtaa kuulumisia ja pysyä perillä toisen asioista, mutta samalla siinä saa myös purkaa omia tuntojaan. Ja toki tällainen tiiviimpi yhteydenpito jotenkin itsestään lisää myös läheisyyden tunnetta ystävän kanssa, kun tulee jaettuja tuntoja puolin ja toisin melko usein. Ja vaikka joidenkin ystävien kanssa tulee myös tekstailtua jonkin verran, niin kyllä se toisen ihmisen äänen kuuleminen tuo ihmisen vielä jotenkin paljon ”lähemmäs” kuin kirjoitetut viestit.
– Totesin Suomen olevan maailman parhaita asuinmaita myös koronan aikaan, kuten aina muulloinkin. Pysähdyin jälleen pohtimaan sitä, miten kaikin puolin upeaan maahan olen saanut syntyä. Myös koronakriisi on hoidettu meillä erinomaisesti ja tälläkin hetkellä koronatilanne on meillä yksi maailman parhaita. Myös mahdollisen sairastumisen tapahtuessa voimme luottaa siihen, että saamme erinomaista terveydenhoitoa.
– Nautin kesäisistä keleistä. Vaikka loma loppui, niin kesä ei todellakaan! Koko viikon (lauantaita lukuunottamatta) saimme nauttia aurinkoisista ja kauniista keleistä, ja hyvin pystyi vielä käyttämään kesäisiä vaatteita. Olenkin päättänyt käyttää vielä mahdollisimman pitkään kesävaatteita ja yhdistellä niitä viileämmällä vähän lämpimämpiin vaatteisiin.
Sellainen oli ensimmäinen viikko uudessa työssä kesäloman jälkeen – saa nähdä mitä seuraava tuo tullessaan. Ihanaa uutta viikkoa sinne kaikille <3
-Netta