Minne hävisi heinäkuu?
Yhtäkkiä päivät ovat liitäneet heinäkuun ensimmäisestä, muuttopäivästä, jo yli kuun puolivälin. En ole ehtinyt kirjoittaa, enkä oikeastaan edes miettiä kirjoittamista. Sanotaan, että kiire tappaa luovuuden, ja vaikuttaisi todellakin siltä, että näin on. Kiire ei tietenkään aina ole pahasta, nytkin siihen on sisältynyt paljon kivoja juttuja. Mutta elämässä täytyy olla myös tyhjää tilaa, aikaa ajatuksille ja omille jutuille. Onneksi suurimmat heinäkuun kiireet ovat nyt onnellisesti ohi. Ehkä voisi kuitenkin olla hyvä palata vielä heinäkuun tähänastisiin tapahtumiin ja sattumuksiin, niin tiedätte missä olen luurannut.
Muutimme siis keskiviikkona 1.7, ja heti saman viikon lauantaina lähdin tyttöporukan kanssa mökkeilemään. Mukaan lähtivät myös minulla hoidossa olleet ystäväni koirat Malla ja Muru. Köröttelimme neljän tytön ja kahden koiran kanssa Helsingistä Kuhmoisiin juuri kesän ainoana hellepäivänä. Harmi vaan, että suurin osa päivästä meni autossa istumiseen, mutta minkäs teet.
Mökki jolle menimme, oli todellinen ”mummonmökki” ja sen pihapiirissä oli paljon suloisia vanhoja rakennuksia, kuten tämä aitta. Perillä pääsimme heti saunanlämmitykseen. Onko parempaa kuin löylyt vanhassa kunnon puusaunassa? Tuskin. Talviturkkinikin lähti vihdoin, mutta heinäkuun ensimmäisellä viikolla alkaa olla jo korkea aikakin!
Kuvassa näkyvä keltainen rakennus on itse mökki, jossa yövyimme. Ja tuo supersuloinen poseeraaja puolestaan Muru, joka on puoliksi pomeranian ja puoliksi kleinspitz. Muru viihtyi mökillä erinomaisesti ja viihdytti meitä kaikkia olemuksellaan ja seurallaan. Nukuin yöni 80 cm leveällä sängyllä ja viereeni kömpivät nukkumaan niin Muru kuin hänen ”siskonsa” Mallakin (yhtä ihana tyyppi hänkin). Palasimme mökiltä kotiin jo sunnuntaina illalla, koska työt kutsuivat meitä kaikkia jälleen maanantaiaamuna.
Seuraava viikko olikin yhtä härdelliä. Olin päivät töissä, mutta iltaisin yritin apinan raivolla saada siivottua kotia ja purettua muuttolaatikoita. Kuten olen jo aiemmin kertonut, olen tänä kesänä ystäväni kaasona. Hänen polttarinsa olisivat viikon lopussa ja olin luvannut, että polttari-iltaa voidaan viettää meidän luonamme. En ollut ehkä ihan käsittänyt miten ison palan kakkua siinä haukkaisinkaan, sillä olimme juuri muuttaneet ja meillä oli valtava määrä tavaraa, kaikki muuttolaatikoissa ympäri asuntoa. Niinpä tein ympäripyöreitä päiviä panikoiden, saisinko asunnon kuntoon ennen polttaripäivää, mutta niin vain sain kuin sainkin! Muutamia laatikoita jäi purkamatta, mutta ne piilotin työhuoneen nurkkaan. Muutoin kaikki näytti melko hyvältä, ja juhlatunnelmaa lisäsivät erilaiset polttariteemaan sopivat koristeet, joita ripottelin pitkin asuntoamme.
Sitten koittikin itse polttaripäivä, joka oli pitkä ja tapahtumarikas. Morsian herätettiin aamulla kotoaan, hänet vietiin pienlentokonelennolle Helsingin ylle, jonka jälkeen siirryttiin Espan puistoon piknikille ja jossa morsian sai suorittaa erilaisia tehtäviä. Tämän jälkeen menimme pelaamaan Megazonea, josta siirryimmekin meidän asunnollemme. Siellä morsian sai rentouttavan porekylvyn, päähieronnan ja kasvonaamion. Myös perinteiset suolalla, jauhoilla, hunajalla ja kananmunalla pesut tehtiin. Vuorossa oli vielä leikkejä sekä morsiamen toivomuksesta myös stripparin vierailu (!) :D Ilta päättyi ravintola Kappelin klubille. Morsian taisi tässä vaiheessa olla klassisesti ”väsynyt mutta onnellinen”.
(Kuvat julkaistu morsiamen & muiden vieraiden luvalla.)
Polttareiden jälkeisenä aamuna lähdin entiseen kotikaupunkiini hoitamaan serkkujani, ja olin siellä myös yhden yön. Kun palasin kotiin, ehdin olla rauhassa kotona yhden yön, kunnes taas oli uutta ohjelmaa tiedossa – äitini saapui luoksemme kahdeksi yöksi. Kuten olen aiemmin kertonut, asuu hän nykyään toisella puolen Suomea ja tapaamme vain harvoin. Siksi olikin mukavaa viettää nyt muutama kokonainen päivä yhdessä. Teimme ruokaa, kävimme shoppailemassa ja yhtenä päivänä myös lounasristeilyllä Helsingin Itäsaaristossa. Söimme laivan seisovasta pöydästä ja ihailimme upeita maisemia. Se oli oikein mukava tapa viettää aurinkoista päivää, suosittelen!
Äitini saapui luoksemme tiistaiaamuna, ja meidän oli puolestaan lähdettävä torstaiaamuna jälleen kiitämään – tällä kertaa kohti Poria ja Porijazzia. Äiti jäi vielä talon- ja kissanvahdiksi yhdeksi yöksi sillä välin kun me jo ajelimme kohti Porin suuntaa. Säästän nyt kuitenkin Pori Jazz -kertomuksen seuraavaan kertaan – siinä riittää juttua ihan omaksi postauksekseen. Pienellä viiveellä tulevat nämä tarinani, mutta eipä tuo haitanne mitään :) Nyt kun pahimmat kiireet ovat hellittäneet, ehdin toivottavasti tarinoida vähän useammin. Ideoita ainakin pulppuilee jo – ehkäpä se luovuuteni on taas heräämässä eloon, hih!
Ihanaa heinäkuun jatkoa muruset! <3