Pyhäinpäivän ajatuksia
Hyvää ja rauhallista pyhäinpäivää sinne kaikille <3
Osa viettää tänään pyhäinpäivää ja osa Halloweenia. Tein oman Instagram-tilini Stories-osion puolella tänään pienen ”gallupin”, jossa kyselin kumpaa seuraajani tänään viettävät – ja suurin osa vaikuttaa viettävän tänään nimenomaan pyhäinpäivää, ei Halloweenia.
Storyjen puolella muistelin vähän myös vähän omaa lapsuuttani 90-luvulla, jolloin Halloween oli vielä aika tuntematon käsite Suomessa, koska se oli vasta rantautumassa tänne. Esimerkiksi omassa lapsuudenperheessäni, jossa kristilliset arvot olivat suuressa roolissa, koettiin Halloween aika pakanallisena juhlana ja eräänlaisena ”amerikkalaisena humputuksena”. Meillä siis ehdottomasti vietettiin nimenomaan pyhäinpäivää, ja se oli aina tosi verkkainen ja rauhallinen päivä, ainakin lapsen mielestä. Tuolloinhan 90-luvullahan oikeastaan jokaikinen paikka oli aina pyhäinpäivänä kiinni, ja päivä oleiltiin kotona ja usein kävimme myös hautausmaalla viemässä kynttilöitä haudoille. Mikäli emme hautausmaalle asti lähteet, niin sitten saatettiin polttaa ulkona lyhdyissä kynttilöitä tai vähintäänkin sisällä, ja näin kunnioittaa edesmenneitä läheisiä ja näin myös muistimme heitä.
Nykyään oma suhtautumiseni Halloweeniin on aina aika neutraali. Kyllä tähän pimeään vuodenaikaan väriä ja iloa mahtuu, mikäs siinä. Mutta mielestäni olisi kiva, jos Halloween ja pyhäinpäivä sattuisivat eri viikonlopuille (toisin kuin tänä vuonna), niin että voisi viettää toisena viikonloppuna toista ja toisena toista. Näiden päivien olemus kun on aika erilainen, eikä molempien viettäminen yhtä aikaa ole kovin luontevaa. Mutta jos pitäisi valita kumpaa vietän, niin kyllä se sitten kallistuu pyhäinpäivään, koska mielestäni on tärkeää, että on olemassa hetkiä jolloin pysähdytään muistamaan meille tärkeitä, jo tuonpuoleiseen siirtyneitä ihmisiä.
Tänään me oleilemmme ihan keskenämme täällä kotosalla ja otamme rennosti. Illalla sytytämme kynttilät muistaaksemme edesmenneitä rakkaita. Tänä vuonna tämä päivä tuntuu itselleni hieman ajankohtaisemmalta, kuin joinain muina vuosina, sillä tänä syksynä eräs ihminen elämästäni siirtyi ajasta ikuisuuteen. Häntä siis muistan myös tänään sytyttämällä kynttilän hänen valokuvansa viereen.
Tämä päivä on myös hyvä muistutus meille kaikille siitä, että aikamme täällä maan päällä on rajallista. Vaikka tämä on kliseistä, sanon sen silti: pidä kiinni rakkaistasi silloin, kun he vielä ovat täällä. Kerro, että välität. Joskus se on liian myöhäistä.
Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan hetkiä jotka annoit muille, avasit sun maailman
Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin – Reino Nordin
-Netta
Lue myös: