Ensimmäistä kertaa vauvakutsuilla
Kirjoitinkin jo aiemmin, että olimme suunnittelemassa yllätysjuhlia eräälle ystävälleni. Kyseessä olivat Baby shower -juhlat eli vauvakutsut. Kun kuulin kesällä ystävältäni, että hän odottaa vauvaa, päätin heti että hänelle on järjestettävä vauvakutsut. Kenelläkään läheisellä ystävälläni ei ole vielä lasta enkä ole koskaan aiemmin ollut baby showereissa, mutta aavistelin, että tämä kyseinen ystävä varmasti tykkäisi niistä kovasti. Itsekin olin niin innoissani tästä uudesta tulokkaasta, että halusin päästä purkamaan tarmoani juhlien suunnitteluun.
Otinkin pian yhteyttä yhteiseen kaveriimme, jonka kanssa aloimme juonimaan yllätysjuhlia. Teimme Facebookiin tapahtuman, jonne sitten kutsuimme muutkin vieraat ja jossa sovimme käytännön asioista. Kaikki olivat innoissaan mukana ja toivoimme vain, että suunnitelmamme pysyisivät juhlakalulta salassa loppuun saakka.
Oli selvää, että baby shower -juhliin tehdään klassinen vaippakakku. Itse halusin kuitenkin myös, että antaisimme jotain henkilökohtaista lapsen äidille. Vaippakakkuhan sisältää yleensä vaippojen lisäksi tavaroita nimenomaan vauvalle, mutta minä halusin muistaa tulevaa äitiä jollain kivalla ”arjen luksuksella”, jota käyttää sitten kun lapsi on syntynyt, tai miksei tietysti jo nyt raskausajan lopullakin. Niinpä päätinkin tehdä tulevalle äidille tällaisen ”äidin selviytymispakkauksen”, joka sisälsi kaikkea pientä kivaa, mistä tiesin ystäväni pitävän.
Tutkailin ystäväni Instagram- ja Pinterest-tilejä keksiäkseni tarpeeksi kaikkea, mistä hän tykkää ja mistä olisi äitiyslomalla iloa tai hyötyä. Päädyin ostamaan pakettiin tuollaisen pienen shampanjapullon, tuoksukynttilän, kaksi kynsilakkaa, käsivoiteen, kaksi suklaalevyä, Beroccaa, d-vitamiinitippoja (äidille ja vauvalle yhteiseksi), rentouttavaa teetä sekä vielä tuollaisen imetyskorun, jota äiti voi käyttää imettäessään (ja vauva voi sitä näperöidä ja pureskella). Tämä lahja ei ollut kuitenkaan vain minulta, vaan kustansimme sen yhdessä kahden muun vieraan kanssa, jotta kustannukset pysyivät maltillisina.
Pääsinpäs samalla pitkästä aikaa askartelemaankin, kun väkertelin tuon laatikon. Päällystin siis ensin tavallisen kenkälaatikon ja sitten vielä koristelin sen teipeillä ja muilla somisteilla. Harmitti, kun meillä ei ollut mitään nättiä lahjapaperia, vaan jouduin käyttämään tuollaista ruskeaa, jo hieman rypistynyttäkin paperia. Onneksi olin ostanut Tigerista noita koristeteippejä ja sydämiä sekä tussitkin, niin niillä sain laatikon kuitenkin ihan kivan näköiseksi.
Olimme myös sopineet, että me kaikki vieraat pukeudumme johonkin siniseen/vaaleaan, koska tulokas on poika. En jotenkin muistanut yhtään, onko minulla mitään sinistä, ja pelkäsin jo joutuvani tyytymään vain johonkin valkoiseen paitaan ja sinivalkoiseen huiviin. Mutta sitten löysinkin kaapistani tämän vaaleansinisen kauluspaidan, joka sopi väriteemaan kuin nakutettu :) Näytti muuten tosi kivalta, kun kaikilla vierailla oli jotain sinistä yllään! Ja tuleva äitikin huomasi heti, että olimme pukeutuneet koodiväriin.
Olimme myös sopineet etukäteen muutamista leikeistä, joita juhlissa sitten olisi. Yksi ohjelmanumero oli se, että jokainen vieras toi juhliin mukanaan oman vauva-/lapsuuskuvansa, ja tuleva äiti sai sitten kuvista arvata, että kuka missäkin kuvassa on. Samalla hän kertoi vielä meille muille vieraille, jotka emme kaikki toisiamme tunteneet, miten hän on meistä kuhunkin tutustunut. Tämä ohjelmanumero otettiinkin heti kutsujen alkuun, ja se oli tosi kiva! Joidenkin kuvista hän tunnisti/arvasi heti, kuka on kyseessä, mutta toisten kohdalla se olikin sitten suunnattoman paljon vaikeampaa! Kuten minun, joka synnyin mustahiuksisena mörrimöykkynä.. :)
Eräs vieraista oli tosiaan tehnyt myös vaippakakun, ja se oli kyllä tosi hieno! En tiedä riittäisivätkö nämä minun ruostuneet askartelutaitoni ja melko heikot hermoni tuollaisen väsäämiseen! Ystäväni oli vaippakakusta aivan innoissaan ja otettu. Ja olipa eräs toinen vieras puolestaan tehnyt aivan upean, myöskin väriteemaamme sopivan täytekakun, joka kaiken kukkuraksi maistui aivan ihanalta. Sellaisen tekemiseen taitoni eivät ainakaan riittäisi mitenkään!
Tarjoiluja oli muutenkin yritetty vähän värikoodata tähän sinivalkoiseen teemaan, mutta sinistä syötävää on kyllä kovin vaikeaa löytää! Onneksi valkoista löytyy sentään vähän enemmän. Alkuun söimme vielä salaattia ja patonkia, jottei tulisi liian kova makean ähky. Voitte arvata, että kakkua jäi aika paljon vielä seuraavalle päivälle..
Yksi vieraista oli tilannut netin kautta ihania koristeita; tuollaisia pompomeja, viirin sekä isoja vaaleansinisiä ilmapalloja. Lisäksi sytyttelimme kynttilöitä, joten näky oli todella kaunis ja tunnelmallinen.
Kaikista parasta oli kuitenkin se, että onnistuimme oikeasti yllättämään ystäväni! Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, että olisimme hänen kotonaan odottamassa häntä yllätys-vauvakutsujen merkeissä. Oli ihanaa yllättää ja ilahduttaa häntä. Ja tosi mukavaa oli myös se, että tällainen hajanainen porukka onnistui järjestämään kaikille sopivan päivän, jokainen hoiti osa-alueensa hyvin ja juhlat olivat onnistuneet niin toteutukseltaan kuin tunnelmaltaankin. Hyvä fiilis jäi siis näistä elämäni ensimmäisistä vauvakutsuista ja ilolla odotan jo, että taas joskus pääsen uudestaan juhlimaan samoissa merkeissä.
-Netta
Lue myös: