Saako aikuinenkin juhlia synttäreitä?
Täytin eilen 26 vuotta. Muistan, kuinka täyttäessäni 24 ja 25 vuotta olen erityisesti synttäripäivänä kärsinyt jonkinlaisesta ikäkriisistä, mutta tällä kertaa siltä onneksi vältyttiin. Ehkäpä ikä tosiaan tuo mukanaan viisautta, ja sitä tajuaa, ettei tuollaisista jutuista juuri kannata kriiseillä? Tai ehkä kyse on siitäkin, että esimerkiksi viime synttäripäivänäni monet asiat elämässäni olivat vähän eri tavalla kuin nyt, ja jotenkin oli sellainen olo, etten ollut saavuttanut elämässä niitä asioita, joita olisin halunnut. Jotenkin sitä ahdistui ja panikoitui siitä, miten kaikki ne asiat tulisi saavuttamaan vai tulisiko ollenkaan. Kuitenkin nyt, vain vuotta myöhemmin, voin sanoa saavuttaneeni tai ainakin olevani liikkumassa kohti niitä asioita, joista olen haaveillut.
Minä päivän vanhana.
Mutta synttäreistä puheenollen, saako aikuinenkin juhlia muutakin kuin ”pyöreitä” vuosia? Usein nimittäin tuntuu, että monen mielestä ei, tai ainakaan se ei ole monen mielestä sen arvoista. Mutta omasta mielestäni tuo näkökanta on kovin tylsä ja ”aikuinen”! Eikö se pikemminkin ole niin, että aina kun on jokin syy juhlistaa jotain, niin silloin totta vie kannattaa juhlia? Syödä kakkua, kilistellä vähän tai kokoontua ystävien kanssa yhteen. Itse olen ollut tätä mieltä koko tähänastisen elämäni, ja päätän kyllä olla edelleenkin. Viime vuonna kävimme synttäripäivänäni ystävien kanssa brunssilla ja myöhemmin järjestin vielä isot yhdistetyt kandi-/ 25-v bileet. Tänä vuonna olin synttäripäivänä töissä, mutta illalla kävimme miehen kanssa Korkeavuorenkadun Lungissa syömässä. Uutena vuotena juhlimme sitten kotonamme ystävien kesken vähän jälkikäteen meidän molempien syntymäpäiviä sekä tietysti uutta vuotta. En malta odottaa! 🙂
Parivuotiaana Kyproksella.
Joten henkilökohtaisesti siis olen todellakin sitä mieltä, että koskaan ei kannattaisi olla niin wanha ja aikuinen, että sivuuttaa syntymäpäivänsä olankohauksella. Eilen oli tosi kiva päivä ja sain tuntea itseni erityiseksi, vaikka en olekaan enää pikkulapsi. Mutta kyllä me aikuisetkin tykkäämme huomiosta ja siitä, että joku päivä on erityisesti ”meidän”! Töissä minua onniteltiin, ihana ystäväni poikkesi käymään työpaikallani ja toi vieläpä kukkia, ja kotonakin minua lahjottiin. Molemmat vanhempani soittivat minulle onnittelupuhelut ja muutamia onnitteluviestejäkin sain. Ja toki Facebookissa onnitteluja tuli kymmeniä. Kyllähän se kaikki ihmisten minua kohtaan osoittama huomiointi tuntui todella hyvältä ja kivalta! Totesinkin leikkimielisesti miehelleni, että ”miksi mulla ei voi olla syntymäpäivä ainakin kaksi kertaa vuodessa?!” ;)
Juhlikaa ihmiset, kun syytä on. Synttäreitä, nimppareita ja kissanristiäisiä. Meillä juhlittiin lapsuudenkodissa muuten ihan oikeasti kerran Baby Bornin ristiäisiä. Ja hyvät juhlat olivatkin!