Ajatuksia ennen työmatkaa

Hei muruset! <3

Ajattelin tulla päivittämään blogia tänään, koska loppuviikosta en enää varmaan ehdi, ja sunnuntaina lähdenkin sitten jo työmatkalle. Joka onkin elämäni ihan ihka ensimmäinen, ja josta siksi olen innoissani maininnut täällä blogissakin jo aiemmin. Musta on jotenkin niin hauskaa sanoa lähteväni työmatkalle, koska en ole jotenkin koskaan ajatellut sellaiselle edes pääseväni. Jos olisin pysynyt opettajan työssä, niitä tuskin olisi ihan hirveästi tullut (jos koskaan), enkä jotenkin muutenkaan ole koskaan miettinyt olevani työssä, johon kuuluu matkustamista. Mutta kuten jo sata kertaa tässä blogissa on todettu – elämä on sellaista, se suunnittelee asiat aina paremmin.

Työmatkani ei suuntaudu sen eksoottisempaan paikkaan kuin Ruotsiin – mutta olen silti ihan innoissani. Mä nimittäin satun rakastamaan Ruotsia! Viettäessäni välivuotta 19-vuotiaana vietin siellä pari kuukautta, ja opiskeluaikana olin siellä myös noin kuukauden mittaisella kurssilla. Vaihtoon en valitettavasti koskaan päässyt lähtemään, mutta JOS olisin vaihtoon lähtenyt, olisi kohde todennäköisesti ollut juurikin Ruotsi, ihan vain koska se olisi ollut opintojeni kannalta järkevintä. Voin kuitenkin ottaa tämän työmatkan tällaisena ”minivaihtona”, koska viivymme Ruotsissa vajaat pari viikkoa ja tulemme käyttämään koko reissun ajan työkielenä (ja muutenkin) Ruotsia. Eiköhän tässä siis opi ruotsin kielestäkin tosi paljon uutta jälleen!

Reissuun lähtemisessä jännittävämpi puoli on se, että en varsinaisesti pidä lentämisestä. Oikeastaan inhoan, kammoan ja pelkään sitä. Edellisestä lennostani on nyt kaksi vuotta aikaa, koska olen kai jossain määrin aktiivisesti taas pyrkinyt välttelemään sitä. Pyrin kuitenkin ajattelemaan positiivisesti – lento on tosi lyhyt, se lennetään hyvällä lentoyhtiöllä, saan matkustaa yhdessä työkaverini kanssa ja reissuun lähtö on muutoin tosi kivaa. Pitää siis tässäkin asiassa keskittyä positiivisiin juttuihin eikä antaa valtaa negatiivisille ajatuksille.

Vaikka olenkin työmatkalle lähdöstä innoissani, tämä Suomen upea sää ja sen myötä upeat puutarha- ja mökkikelit saavat aikaan sen, että toisaalta lähden vähän haikeinkin mielin juuri nyt. Kahdessa viikonlopussa ja viikossa puutarhassa ehtii nimittäin tapahtua ihan hirveästi. Viime viikonloppuna istutimme kasvimaan täyteen siemeniä, ja parissa viikossa ne alkavat puskea esiin, samoin kuin rikkaruohot (heh). Osa kukinnoista ehtii myös päättyä ja osa ehkä jäädä kokonaan näkemättä. Mutta sellaista se on, kun saa jotain, menettää jotain. En ole kuitenkaan aikapäiviin ollut pahemmin missään Suomen rajojen ulkopuolella, saati näin pitkää aikaa pois kotoa. Se tekee varmasti hyvää.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt reilut kolme vuotta, emmekä ole koskaan olleet erossa toisistamme näin pitkään. Sekin siis vähän mietityttää, tuleeko kova ikävä, heh :) Mutta ikävän tunteesta olen sitä mieltä, että se jos mikä tekee suhteelle hyvää. Toista ikävöidessä konkretisoituu se, miten tärkeä ihminen onkaan kyseessä.

Kaikenkaikkiaan siis erittäin innostunein ja hyvillä mielin odotan siis tulevaa reissua – töiden lisäksi on luvassa kaikkea kivaa, kuten yrityksen oma gaalailta, jossa palkitaan työntekijöitä, ja viikonloppuna meillä on vapaata aikaa tehdä mitä haluamme – saa nähdä mitä päätämme keksiä. Säätiedotukset lupaavat aivan upean lämpimiä säitä, joten matkalaukku on täynnä mekkoja ja hameita.

Koitan kirjoitella reissusta aina välillä tänne blogiinkin, vähän riippuen aikatauluista. Ajantasaista raporttia tulee myös aivan varmasti Instagramiin (ja Storyihin), josta minut löytää nimimerkillä @nettafrancesca.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! <3

-Netta