Arjen iloja
Kirjoittelin jo aiemmin vähän arjesta ja myös peloistani liittyen sen alkamiseen loman jälkeen. Palaan vielä myöhemmin aiheeseen lisää, mutta halusin jo nyt tehdä muutamia huomioita liittyen arkeen ylipäänsä. No, ensinnäkin, ei se ehkä olekaan niin iso paha susi mitä alunperin luulin! Ja toisekseen, arjestakin voi tehdä juhlaa aika pienillä jutuilla.
Itselläni on arjessa paljon liikkuvia osasia, kun on opiskeluja sekä useampaa eri työtä joita teen. Toisaalta olen vähän kuin freelancer, mikä mahdollistaa myös hieman enemmän omaan aikatauluun vaikuttamisen, kuin kenties sellainen ”kahdeksasta neljään” -työ. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa nyt alkusyksyllä, että minulla on jonkin verran ollut myös arkena vapaapäiviä. Toki niillekin päiville riittää opiskelua ja muita juttuja, mutta on se vaan aika ihanaa, kun saa välillä keskellä viikkoa nukkua pitkään eikä tarvitse lähteä seitsemän jälkeen juoksemaan tuli hännän alla jonnekin! Olen päättänyt ottaa näistä päivistä ilon irti vielä muutoinkin: olen hemmotellut itseäni aamiaisilla.
Normaalisti aamuni ovat niin haipakkaa (koska olen todella aamu-uninen), ettei silloin paljon aikaa aamupalan syömiselle jää. Yleensä nappaankin mukaani joko proteiinijuoman tai hedelmän ja syön sen matkalla. Täytyy tunnustaa, että välillä aamiainen jää myös kokonaan syömättä, mikä ei tietenkään ole yhtään hyvä juttu. Nyt näinä arkivapaapäivinä olenkin päättänyt hemmotella itseäni syömällä kotona aivan rauhassa aamupalaa, ja se vasta onkin ollut itselleni varsinaista arjen luksusta!
Pari kertaa olen käynyt alakerrassamme sijaitsevassa kahvilassa aamupalalla, mutta myös ihan täällä kotona syöty aamupalakin on erittäin hyvä vaihtoehto. Meillä on Nespresso-kahvikone, joten rauhalliseen kotiaamupalaani on ehdottomaski kuulunut sillä huristettu latte macchiato.
Tänään kävin lisäksi Anton & Antonissa (lähi- & luomuruokakauppa) hakemassa jotain kivaa latteni kyytipojaksi. Mukaan tarttui ihanaa mansikkamehua sekä kaalipiirakkaa ja jälkiruoaksi vielä pulla. Ei ehkä maailman terveellisin aamiainen, mutta sitäkin ihanampi. Onneksi näitä ei niin usein tule vedettyä, niin ehkä se minulle anteeksi suotakoon, heh.
Kaalipiirakka oli pakko napata mukaan, koska siitä tulee mieleen niin nostalgisia muistoja. Kun olin aikoinaan nuorempana monta vuotta osa-aikaisesti töissä konditoriassa, valmistimme siellä usein kaalipiirakkaa. Kaalia haudutettiin monta kiloa useiden tuntien ajan ja maustettiin sitten vielä siirapilla. Kyseisen konditorian kaalipiirakan voittanutta ei kyllä ole, mutta kyllä tuo Antoninkin versio varsin mukiinmenevä oli.
Ehkä minun pitäisi opetella syömään aamiaista myös siinä ihan normaalissa arjessa. Ei sieltä sängyn pohjalta tarvitsisi nousta kuin kymmenen minuuttia aiemmin, niin ehtisi hyvin syödä jugurtin ja leivän. Mutta yleensä uni vaan vie voiton, ikävä kyllä! Siksi nämä rauhalliset aamut aamupaloineen tuntuvat niin erityisen kivoilta.