Elämäni kodit, osa 1

Jossain sisustuslehdessä oli joskus juttusarja, jossa haastateltavat muistelivat elämänsä koteja. Jutussa haastateltava kertasi kaikki kodit, joissa on elämänsä aikana asunut ja muisteli niin itse kotia ja sen sisustusta kuin kotiin liittyviä muistojakin. Tämä juttusarja palasi jokin aika sitten jostain muistini syövereistä mieleeni, ja koska yksi tämän blogin kantavista teemoista on sisustus ja asuminen, totesin että aiheesta olisi hauskaa kirjoittaa blogissa. Koska olen asunut elämäni aikana jo 10 eri osoitteessa, päätin tehdä tästä postaussarjan, jossa kerron minun elämäni kodeista.

Tässä ensimmäisessa postauksessa esittelen lapsuuteni ja nuoruuteni kodit, joissa asuin perheeni kanssa Lohjalla.

Keskusta, Lohja 

Kun synnyin vuoden 1989 lopussa, asui perheeni vuokralla pienehkössä rivitalokodissa Lohjan keskustassa. Kodissamme oli alakerrassa keittiö ja olohuone ja yläkerrassa makuuhuone ja kylpyhuone. Asunnossa oli myös pieni takapiha. Asuin tässä asunnossa vain kolme ensimmäistä vuottani, joten luonnollisestikaan en itse muista asunnosta oikeastaan kauheasti mitään, vain sen mitä olen valokuvien kautta nähnyt. Ristiäisteni kahvitus järjestettiin meillä kotona, ja myös joulua ja syntymäpäiviä vietettiin tässä kodissa. Kesällä leikin pihalla naapurin lasten ja muitten kavereitteni kanssa.

Sisustuksestakaan en muista oikeastaan mitään, mutta valokuvien kautta olen nähnyt, että meillä oli samettinen ruskea sohva, jossa oli mustia kukkakuvioita. Kotonamme oli myös jonkin verran antiikkia, mutta vuosien myötä sitä kertyi huomattavasti lisää. Tähän kotiin minulla ei varsinaisesti ole minkäänlaista tunnesidettä, koska olen asunut siellä niin lyhyen ajanjakson elämästäni ja ollut niin pieni, ettei muistijälkiä ole pahemmin päässyt kertymään.

Ojamo, Lohja 

Kun olin kolmevuotias, päättivät vanhempani hankkia oman omakotitalon. Perheemme ostikin huonokuntoisen rintamamiestalon Ojamon alueelta, noin neljän kilometrin päästä Lohjan keskustasta. Talon alakerrassa oli veranta, wc, keittiö ja olohuone ja yläkerrassa kaksi makuuhuonetta. Myöhemmin kellariin rakennettiin saunaosasto ja kodinhoitohuone. Talo sijaitsi erittäin isolla ja vehreällä tontilla, jossa kasvoi muuttomme aikaan noin kolmekymmentä omenapuuta (joita luonnollisesti vähennettiin ja noin puolet jätettiin jäljelle).

Olen aika varma, että koko mökki- ja puutarhainnostukseni on peräisin siitä, että asuin lapsuudestani 10 vuotta tässä talossa, joka oli minulle erittäin rakas ja tärkeä. Muuttaessamme tähän kotiin oli se erittäin huonossa kunnossa, mutta vuosien myötä koko talo korjattiin kokonaisuudessaan. Totuin remonttiin eräänlaisena ”elämäntapana”, koska talossa oli aina jotain korjattavaa ja remontoitavaa, sillä koko talo laitettiin ihan uusiksi niin sisältä kuin ulkoakin. Projektit eivät olleet pienimmästä päästä, sillä isäni muun muassa kaivoi hiekkaa täynnä olevan kellarin lapiolla tyhjäksi ja rakensi sinne uuden saunaosaston. Talon remontoiminen olikin omalla tavallaan ikuisuusprojekti, niin kuin tällaiset projektit usein ovatkin, varsinkin kun kaikki tehtiin itse. Mutta talosta tuli todella hieno ja kodikas. Se olin alunperin julkisivultaan keltainen, mutta väri vaihdettiin punaiseksi ja ikkunanpieliin laitettiin kauniit, koristeelliset pokat, jolloin talo näytti ”piparkakkutalolta”.

Pihallamme oli myös perinteinen puusauna, jonne tuli kantovesi ja jossa sai kunnon löylyt – ja sekin tietysti remontoitiin, mutta vanhaa kunnioittaen. Itse talo oli sinne muuttaessamme puulämmitteinen, ja mieleeni onkin jäänyt, kuinka taloa sai olla kokoajan lämmittämässä. Toisaalta ehkä juuri siksi tykkään niin paljon myös takkatulesta ja vanhoista pönttöuuneista ja helloista. Toki jossain vaiheessa elämää helpottamaan hankittiin myös sähköpattereita. 

Sisustuksessa meillä oli tosiaan aika paljon antiikkia. Erityisesti mieleen on jäänyt samettinen rokokoo-tyylinen sohvaryhmä, joka olisi lapsen mielestä sopinut kuninkaallisille. Sen lisäksi löytyi paljon täysipuisia lipastoja ja kaappeja sekä vanha ruokaryhmä, erityisesti rokokoo-tyyliä. Ensimmäiset vuodet nukuin jatkettavassa puisessa antiikkisängyssä, mutta jossain vaiheessa se vaihtui joustinpatjasänkyyn. Minulla oli myös kirjoituspöytänä klaffilipasto, mutta jostain syystä vihasin sitä ja olisin halunnut ”tavallisen” kirjoituspöydän. 

Ala-asteen lopussa kiinnostuinkin jo oman huoneeni sisustamisesta ja virittelin sinne omia ratkaisujani. Oli julisteita seinillä, luku- ja kampausnurkkausta ja mitä milloinkin. Jossain vaiheessa sain serkuiltani 120 cm leveän sängyn ja kun minulle tuli kavereita yöksi, nukuimme siinä vierekkäin. Huoneeni teemaväri oli sininen ja kaikki matosta, verhoista, päiväpeitosta ja koriste-esineistä lähtien oli sinistä. 

Erityisesti tästä talosta on jäänyt mieleen pihapiirimme ja se, kuinka sain juoksennella kesäisin pihalla aamusta iltaan. Naapuritaloissa asui myös lapsia, ja yhdessä keksimme jatkuvasti jotain tekemistä. Pelattiin kirkonrottaa ja polttopalloa, pyöräiltiin ja keinuttiin, leikittiin polttopalloa ja vakoiltiin naapureita. Välillä piti käydä kotona syömässä. Koska kännyköitä ei ollut, oli talomme seinään kiinnitetty iso soittokello, jota vanhemmat kilistivät ja äänen kuullessani tiesin, että on aika mennä kotiin. Muutenkin naapurustossamme oli erittäin tiivis ja hyvä yhteishenki, ja naapurit kutsuttiin milloin synttäreille ja milloin ylioppilasjuhliin. Uutena vuotena kokoonnuttiin yhdessä kotikadulle ampumaan raketteja. 

Tätä kotia pidän mielessäni ehdottomasti lapsuudenkotinani ja olin erittäin surullinen, kun aikoinaan muutimme sieltä pois. Muistan, kuinka uhosin mielessäni, että ostan talon vielä joskus aikuisena itselleni takaisin. No, kuten olen kirjoittanut blogissani, en enää haikaile takaisin Lohjalle. Mutta onni onnettomuudessa on se, että talossa asuu nykyään eräs bloggaaja ja aktiivinen somettaja, jota tietysti seuraan ja jolle olen kertonutkin hänen asuvan nykyään lapsuudenkodissani. Hän on joskus lähetellyt minulle sellaisiakin kuvia, joita ei ole somessa julkaissut. Hänen perheensä näyttää talossa oikein onnelliselta ja he ovat remontoineet siitä omannäköisensä. Olipa heistä juttu eräässä sisustuslehdessäkin jouluna! Näin olen päässyt kurkistamaan taloon tällä tavalla etäältä ja tiedän, että tuolla rakkaalla talolla menee nykyään oikein hyvin. Asustaapa sen pihamaalla nykyään kanojakin! <3

Vieremä, Lohja 

”Piparkakkutalosta” muutimme valkoiseen tiilitaloon Lohjanjärven rannalle, noin 8 km päähän Lohjan keskustasta. Vanhempani halusivat talon, joka on yhdessä tasossa ja jossa on vähän enemmän tilaa kuin melko ahtaassa rintamamiestalossamme. Minä olin teini-ikäinen ja kapinoin sisäisesti muuttoa vastaan. Itkin uudessa huoneessani, koska en olisi halunnut muuttaa. Kävin koulua Lohjan keskustassa enkä halunnut vaihtaa koulua, joten jouduin alkaa kulkea kouluun bussilla. Bussi kulki kerran tunnissa ja se oli aina aivan täynnä. Viimeinen bussi lähti kotimme läheltä iltaisin kuudelta ja viimeinen tuli kotiinpäin klo 20, joten koin jääväni eristykseen kavereistani huonojen kulkuyhteyksien takia. Täytettyäni 15 vuotta sainkin oman punaisen skootterin, joka helpotti kulkemista kesäaikaan huomattavasti, ja toisaalta helpotti isäni elämään, kun hänen ei tarvinnut jatkuvasti kuskata minua.

Itse talo oli iso ja tilava, siinä oli keittiön ja olohuoneen lisäksi kolme makuuhuonetta, takkahuone, sauna-osasto ja kaksi vessaa. Parasta oli iso katettu terassi ja aivan vieressä oleva Lohjanjärvi, jossa kävinkin kesällä uimassa lähes joka päivä. Olin pettynyt, että huoneeni oli paljon pienempi ja muutenkin tyhmempi kuin edellisessä kodissamme. Toisaalta, sain valita uuteen kotiin uusia kalusteita huoneeseeni ja niistä tykkäsin paljon. Sain vihdoin sen kaipaamani ”tavallisen” kirjoituspöydän. Pidin yhä tuolloinkin paljon sisustamisesta ja vaihtelin huoneeni järjestystä ja pikkutavaroiden paikkaa jatkuvasti. Myös tässä huoneessa teemaväri oli sininen. Minulla oli Europehousesta hankitut siniset oviverhot, joissa oli delfiinejä ja jotka olivat aina niin solmussa, että niihin kietoutui astuessaan ulos huoneesta. Sain jostain (en enää muista mistä) ilmalla täytettävän sinisen muovituolin, joka oli paraatipaikalla huoneessani. Jossain vaiheessa tosin halusin alkaa käyttää sitä uimaleluna järvessä. Koska en pitänyt antiikkihuonekaluista, joita meillä oli tietysti mielestäni ihan liikaa, pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Ikeaan haalimaan omaan huoneeseeni kaikenlaisia omasta mielestäni ”siistejä” sisustusjuttua. 

(En löytänyt tästä kodista mitään muita kuvia kuin tämän. Omassa huoneessa, lukemassa kokeisiin Kultu-kissan kanssa. Siniset seinät ja sininen päiväpeitto, tietysti.)

Meillä oli tuolloin takkahuoneessa videotykki ja kotiteatterijärjestelmä, ja katsoinkin paljon elokuvia ja sarjoja. Takkahuoneessa emme muistaakseni ihan hirveän usein polttaneet takkatulta, koska takka sijaitsi höpsössä kohdassa nurkassa niin, ettei kukaan edes nähnyt koko tulta.

Tässä talossa asuessamme löysin myös kipinän puutarhanhoitoon. Koska asuin melko kaukana kavereistani ja kesälomat olivat pitkiä, päätin perustaa pihallemme oman pienen kasvimaan, jossa kasvatin muun muassa porkkanoita ja salaattia. Sain myös pienen kasvihuoneen, jossa kasvatin yrttejä, tomaattia ja chiliä. 

Asuin tässä talossa kuusi vuotta, mutta en koskaan pitänyt sitä samalla tavalla kotinani kuin aiempaa kotiamme. Varmaan siksi en tuntenut mitään erityistä haikeutta muuttaessani kotoa pois omaan asuntoon. Toisaalta, tunteeko monikaan nuori tuossa vaiheessa haikeutta, en tiedä – ehkä enemmän mielessä on tulevaisuus ja jännitttävä uusi itsenäinen elämä. 

***

Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti, tuli nimittäin aika pitkä postaus :) Sarjan seuraavassa osassa jatketaan sitten sen itsenäisen elämän kotien parissa. 

Mukavaa iltaa muruset! <3

-Netta