Hauvakuume

Se hiipii kuin huomaamatta. Yhtäkkiä huomaat niitä joka puolella. Televisiossa, kaupungilla liikkuessasi ja vaikkapa lehdissä tai blogeissa. Niitä on paljon erilaisia, mutta yksi asia niitä yhdistää – kaikki ne ovat ihania! Voi olla, että tästä taudista kärsii vasta aikuisiällä, mutta omalla kohdallani oireet ovat olleet ilmassa jo lapsesta lähtien, ja se on ollut selvää, että sellainen tulee perheeseen kunhan aika on hyvä. Tarvitaan oikeanlainen elämäntilanne ja paljon aikaa, jotta sellainen voi muuttaa perheeseen. No mikä se sellainen on? Koira tietysti!

Hauvakuumeen merkit ovat tällä tytöllä olleet ilmassa jo pitkän aikaa, mutta tauti on vain mennyt pahemmaksi ja pahemmaksi. Aiemmin tuntui, että koiran hankinta olisi mahdotonta siksi, että asuin pienessä asunnossa yksin. Nyt kun asumisolosuhteet ovat muuttuneet, ne eivät enää rajoita koiran hankintaa. Oli jo aika lähellä, ettemme hankkineet koiraa viime syksynä, mutta päätin kuitenkin odotella vielä hetken. Olen tällä hetkellä opintojen loppupuolella ja nyt suunnitelmissa olisi, että sitten kun olen valmistunut ja päässyt oman alan töihin ja samalla ehkä vähän säännöllisempään viikkorytmiin, voisi se oman koiran hankinta vihdoin (noin 20 vuoden odotuksen jälkeen) olla ajankohtaista.

Meillä asustaa jo Viivi-kissa, mutta se seikka ei ole koskaan helpottanut koirakuumeen oireisiin. Kissa on ihana lemmikki, mutta kuitenkin erilainen kuin koira. Koira on seurallisempi, aktiivisempi ja sen kanssa voi touhuta ja harrastaa. Haaveissani olisi mennä koiran kanssa ensin pentukouluun ja sitten agilityyn. Minulla on myös paljon ystäviä, joilla on koiria, joten yhteisiä koiralenkkejä ja koirapuistoiluja on varmasti tiedossa.

Koira on toki myös lemmikkinä paljon sitovampi kuin kissa ja siinäkin lienee yksi syy, miksi en ole koiraa vielä hankkinut. Nyt kun meitä olisi kaksi aikuista huolehtimassa koiran ulkoilutukset ja muut, olisi koiran hoitaminen huomattavasti helpompaa kuin yksin asuessa. Mutta toki myös esimerkiksi matkustaminen ja vähänkin pidemmät poissaolot kotoa vaikeutuvat heti koiran tultua taloon: kaikki tällaiset asiat pitää aina miettiä ja suunnitella etukäteen koiran mukaan. Onneksi meillä on lähipiirissä paljon ihania hoitajia niin kissalle kuin koirallekin.

Tähän asti koirakuumetta on lievittänyt ystäväni kaksi koiraa (kuvissa), jotka ovat olleet meillä usein hoidossa. Mutta nyt alkaa tuntua, ettei sekään enää riitä. Kyllä oma on aina oma! Se olisi sitten kotona ilahduttamassa aina, eikä vain kausiluonteisesti. On kuitenkin hyvä, että asiaa on oikeasti harkittu pitkään ja puntaroitu huolella joka kantilta sekä myös hankittu hoitokokemusta jo etukäteen.

Nyt lähinnä mietityttää kissan ja koiran toisiinsa totuttaminen sekä meille sopivin rotu. Koiran tulee olla melko pieni, jotta se on helppo ottaa mukaan ja jotta sen kanssa on helppoa kulkea myös julkissa kulkuneuvoissa. Sen tulee olla seurakoiraksi tarkoittua, perheystävällista rotua. Aktiivinen, muttei liian. Tällä hetkellä pohdinnassa on ainakin bichon havanese, bichon frisé, maltankoira sekä kleinspitz.  Onko kenelläkään kokemuksia näistä roduista tai tuleeko mieleen muita kivoja, pieniä koiria? Toisaalta rodulla ei ole itselleni niin älyttömän suurta merkitystä, ja sitten kun koiran on aika tulla taloon, perustuu valinta varmasti siihenkin, mitä rotuja sillä hetkellä on saatavilla.

ps. Joku viisas on joskus sanonut: ”All you need is love. And a dog”. Hän lienee asian ytimessä?

-Netta

Lue myös:

Hauvakuume kasvaa – rotu löytyi!

Koiranystävien lempitapahtuma – Helsinki Puppy Parade