I pray for Paris

Haluaisin kirjoittaa iloisista asioista, mutta tänään en voi. Heräsin aamulla todella ikäviin uutisiin maailmalta. Viimeaikoina uutisilmapiiri on muutenkin ollut aika negatiivinen ja on tuntunut, että joka tuutista tunkee vain huonoja uutisia, ja tämä oli kuin kirsikka sen kakun pääälle.

En voinut kuin kysyä mielessäni, mitä jos nämä tapahtumat olisivat tapahtuneet täällä, Helsingissä? Mitä jos hyökättyinä olisivatkin olleet vaikkapa Olympiastadion, Tavastia-klubi ja jotkin lempiravintoloistani? Mitä jos iskuissa olisikin menehtynyt tai loukkaantunut joku minun rakkaani? On niin helppoa ulkoistaa tällaiset asiat ajattelemalla, että ne tapahtuvat ”siellä jossain kaukana, ei täällä”. Mutta Ranska ei kuitenkaan ole niin kovin kaukana tai niin äärettömän paljon erilainen kuin Suomi.

Ajatukseni ovat tänään Ranskassa ja kaikkien uhrien omaisten luona. Voin vain kuvitella, millainen tunnelma ja mieliala kaupungissa on tänään (ja vielä pitkään). En halua elää tällaisessa maailmassa. En halua elää pelossa. Haluan elää maailmassa, jossa on tilaa unelmille ja jossa voi uskoa hyvään huomiseen. Mutta pienen ihmisen on vaikea keksiä, mitä näille asioille voisi tehdä, mitä voisi muuttaa ja miten. Suurin osa ihmisistä varmasti haluaa vain rauhaa ja rakkautta, mutta miksi se ei riitä? En tiedä. No, ainakin on tärkeää elää hetkessä ja nauttia siitä mitä on, pitää tärkeät ihmiset lähellä ja kertoa, että välittää. Elää niin, ettei jää mitään kaduttavaa.

Tove Jansson on kirjoittanut viisaasti ”I only want to live on peace, plant potatoes and dream.” Niin minäkin. Ei sitä paljon muuta tarvita, että voi olla onnellinen. Pitäkäähän toisistanne huolta!<3

-Netta