Ikävä äitiä

Vuosikausia äitienpäivä oli minulle tietynlainen; siihen kuuluivat tietyt perinteet ja tavat. Aamu alkoi sillä, että hiivin lahjan kanssa laulamaan nukkumassa olevalle äidille (tein tätä vielä aikuisiälläkin), sitten söimme aamupalaksi äitienpäiväkakkua. Tämän jälkeen soitimme äidin kanssa hänen äidilleen, eli minun mummolleni. Ja lauloimme tietysti hänellekin, aina. Sitten lähdimme perheen kanssa kävelylle keväiseen luontoon. Iltapäivällä menimme aina ravintolaan syömään, ettei äidin tarvitsisi kokata. Se, mikä ravintola milloinkin oli kyseessä, oli aina loppuun asti äidille yllätys. Kovasti hän yritti sitä arvailla, muttemme suostuneet paljastamaan sitä kuin vasta ravintolan ovella.

Tänä vuonna äitienpäiväkorttia ostaessa meinasi vähän päästä itku. Oli äitiä ikävä. Ikävä äitienpäiväperinteitä. Harmitti tieto siitä, että tänä vuonna kaikki olisikin toisella tapaa. Äitini muutti vuoden alussa yhdeksän tunnin ajomatkan päähän minusta. Mummollenikaan en voi enää soittaa ja laulaa, koska hän nukkui pois pari vuotta sitten.

Päätin kuitenkin, että nyt on luotava uusia perinteitä. Niinpä ostin äidille lahjan ja pakkasin sen pakettiin. Tuumin korttihyllyllä pitkään valitsemassa oikeanlaista korttia. Missään kortissa ei sanottu sitä, mitä itse halusin äidille sanoa. ”On ikävä. Haluaisin viettää äitienpäivää kanssasi. Harmi, että voimme nähdä nykyään niin kovin harvoin”. (Olemme nähneet viimeksi helmikuussa ja seuraavan kerran sitten loppukesästä).

Onneksi sain kuitenkin viettää äitienpäivää erään toisen äidin kanssa. Tavat ja perinteet ovat joka paikassa omansa, ja tämän perheen tavat tuntuivatkin aluksi niin erilaisilta ja ”vääriltä”. Mutta sekin on vain tottumiskysymys.

Te kaikki, joilla äiti ja ehkäpä vielä mummukin on lähellä, nauttikaa! Toivottavasti teillä oli mukava äitienpäivä ja halasitte äitiä oikein lujaa. Minä lähetin lahjan ja soitinkin tietysti äidille, mutta mikään ei korvaa oman äidin halirutistusta. Kyllä aikuinenkin lapsi haluaa ja kaipaa omalta äidiltään halauksen ja huolenpitoa aina silloin tällöin. Äiti on ehkä ainoa ihminen, jonka seurassa saa olla lapsi, vaikka olisi 50-vuotias.

Haluan lähettää tämän postauksen myötä terveisiä & virtuaalisia kukkasia kaikille ihanille, urheille ja erilaisille äideille vielä jälkikäteen. Olette parhaita!

-Netta