11.3.2017 nettanen

Kevään merkkejä mökillä + omenapuiden leikkaaminen

Teimme tänään pienen kevätretken mökille. Kevättalvi on omenapuiden leikkuun aikaa ja se oli meidänkin missionamme tänään. Pihamme omenpuita ei oltukaan leikattu varmaan useampaan vuoteen ja leikattavaa riittikin nyt meille ihan huolella. Pihallamme kasvaa seitsemän omenapuuta ja lisäksi muita hedelmäpuita. Saimme siis leikata hyvän tovin, mutta onneksi sää oli aivan ihana ja juuri täydellinen ulkona olemiseen. Hommia tehdessä tuli suorastaan kuuma ja aurinkolaseillekin oli kovasti käyttöä.

Leikkasimme omenapuista kaikki kohtisuoraan ylöspäin sojottavat sekä huonokuntoiset oksat pois, ja puista tulikin nyt aivan eri näköisiä kuin aiemmin. Apuna meillä oli tikkaat ja erilaisia oksasaksia, ja niiden lisäksi vielä tuollainen varsileikkuri, jolla on todella kätevää leikata korkealla kasvavat oksat. Nämä eivät ole edes kovin kalliita ja niitä saa esimerkiksi Tokmannilta.

Kuvassa näkyvä keltainen rakennus, rajanaapurimme, on kyläkoulu ja sen pihassa olevat leikkaamattomat omenapuut näyttävät nyt paljon luonnonvaraisemmilta kuin nämä meidän leikatut puumme. Niissähän on suorastaan jotain veistoksellista ja taiteellista! Omenapuiden oksien ei siis tulisi kasvaa suoraan yläspäin, vaan sivusuuntaan ja jopa vaikka vähän ”alaspäin”.

Tämä pieni apuri meinasi vähän tylsistyä istumaan narussa paikallaan sillä aikaa, kun muut leikkasivat omenapuun oksia. Toisaalta hän kyllä tykkää kovasti olla mökillä, koska siellä hän saa olla jatkuvasti ulkona, möyriä lumessa ja paistatella auringossa. Kävimme toki myöhemmin tekemässä myös kunnon lenkin, jotta hän pääsi haistelemaan kaikki mahdolliset hajut ja räksyttämään muille koirille, heh.

Korkkasimme nyt virallisesti kevätkauden, sillä omenapuutalkoisiimme kuului myös makkaran grillaamista! Saimme mökkikappojen mukana kaikenlaista irtaimistoa, ja tuo mökin varastosta löytynyt grilli on ollut kyllä varsinaisen kätevä. Kaivoimme sen vain varastosta esiin ja tuikkasimme siihen tulet. Kylläpäs maistuikin hyvältä grillimakkara talkoiden jälkeen. Kohta, kun mökkikausi kunnolla alkaa, tuleekin sitä grillattua harva se viikonloppu.

Viimeksi, kun kävimme mökillä, oli päivä vielä pimeä ja synkkä ja kirjoittelinkin, että kaikki näytti jotenkin nuhjuiselta ja likaiselta. Nyt auringonpaisteessa kaikki näyttää taas vähän toiselta. Mielestäni tässä alla olevassa kuvassakin on sellaista sopivaa rappioromantiikkaa. Tuoli olisi kyllä tarkoitus jossain vaiheessa kunnostaa, mutta tuo mökin vintiltä löytynyt vanha lyhty on niin ruosteinen, ettei sille varmaan voi enää mitään tehdä. Eikä tarvitsekaan, se on hyvä juuri noin.

Tuolin kanssa samaa sarjaa on tämä vanha keinu, joka on myös jo parhaat päivänsä nähnyt. Mutta myös sille olisi tarkoitus antaa uusi elämä kunnostamalla se. Saa tosin nähdä, koska sen aika tulee, meillä on jo aikamoisen pitkä lista kaikista remontti- ja kunnostustöistä. Mutta kaikki aikanaan, etenemme asia kerrallaan ja vähän tärkeysjärjestystä miettien.

Maaliskuu on kyllä aina ihan omanlaisensa kuukausi. Pimeys alkaa vaihtua valoon monellakin tapaa – iltaisin ei enää olekaan niin aikaisin pimeää ja aurinkokin ilmestyy näkyville yhä useammin. Iltojen sininen valo huumaa. Ensimmäisinä kunnon aurinkopäivinä jostain hiipii mieleen ajatus ”selvisin tästäkin talvesta”. Valo voittaa ja ajatukset siirtyvät kohti kesää. Olo tuntuu jotenkin kevyemmältä. Varmasti vain suomalaiset voivat ymmärtää nämä ajatukset. Kun on vaeltanut viimeiset viisi kuukautta pimeydessä ja kylmyydessä, tuntuu tämä pienikin lisääntynyt valon määrä huikealta.

Ystäväni totesi joskus, että onhan se kiva käydä matkoilla lämpimissä ja aurinkoisissa paikoissa, mutta niiden paikkojen ”kesä” ei voi koskaan voittaa Suomen kesää, joka on jotain niin ainutlaatuista ja uniikkia. Siihen ei voi verrata yhtäkään matkakohdetta. Se on meille suomalaisille jotain ihan erityistä. Se on vähän kuin palkkio, jonka saamme siitä, että kestämme kaikki ne pimeät kuukaudet. Siitä hyvästä saamme kolme kuukautta ihanaa valoisaa aikaa, vihreyttä ja vehreyttä. Näin maaliskuussa alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kyllä se aika täällä taas pian on, vaikka vielä hetki meneekin. Onneksi jo ensi viikolle on lupailtu lämmintä kevätsäätä. Ehkäpä sitä lähiaikoina saisi jo kaivaa pyörän varastosta ja tennarit vaatekaapin pohjalta.