Kirja joka teki vaikutuksen – Tuhat loistavaa aurinkoa
On olemassa ihan hyviä kirjoja, ja sitten on olemassa kirjoja, jotka tekevät vaikutuksen. Sellaisia, jotka menevät ihon alle ja joita ei unohda pitkään aikaan (tai ehkä ikinä). Sellaisia, joiden lukemista/kuuntelmista ei meinaa voida keskeyttää, vaan kirja kulkee mukana jopa vessaan, ja nukkumaanmeno viivästyy, koska tarinaan uppoutuu niin täysillä. Harmillista kyllä, aika harvoin nykyään koen tällaisia kirjakokemuksia. Vaan nytpä pitkästä aikaa koin! Kyseessä oli vieläpä varsinainen klassikkoteos vuodelta 2007 – Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka oli roikkunut kirjalistallani jo pitkään. Kerran, ollessani tekemässä kuukauden opesijaisuutta suomen kielen opettajana, luimme kirjan alkua opiskelijoiden kanssa – vaan sijaisuuden loputtua kirja jäi koululle ja omalta osaltani kesken.
Nyt sitten kuuntelin kirjan äänikirjana, ja kuvailisin kyseessä olleen varsin vaikuttava kokemus. Tämä ei ole mikään kepeä ja hauska kirja, vaan siinä tapahtuu paljon ikäviä, surullisia ja kamaliakin asioita. Mutta jos mietitään elämää ylipäätään, niin useinhan ne kepeät ja hauskat asiat eivät tee meihin suurinta vaikutusta, vaan ne joissa on enemmän syvyyttä ja kerroksia. Niin oli tämän kirjankin kanssa. Vaikka olen saanut kirjan päätökseen jo yli viikko sitten, pyörii se edelleen mielessäni. Haluaisin palata tarinaan. Haluaisin kysyä sen henkilöiltä (fiktiivisiltä!) mitä heille nyt kuuluu. Onko kaikki nyt hyvin?
(Kuva: Otavan mediapankki.)
Tuhat loistavaa aurinkoa -kirja kertoo kahden afgaaninaisen, Mariamin ja Lailan elämäntarinan. Heidän elämänsä risteävät yllättävällä tavalla, ja karussa elämäntilanteessa he saavat tukea ja voimaa toisistaan. Heidän välilleen syntyy vahva side ja luja ystävyys, joka on vahvempi kuin heitä ympäröivä pahuus. Elämä sotien haavoittamassa Afganistanissa on haasteellista kaikille, mutta elämä rankoissa kotioloissa se vasta haasteellista ja raskasta onkin. Vakavan aiheen keskellä ilonhetkiä löytyy esimerkiksi teekupillisista puutarhassa ja lasten naurusta.
Mitä kirja sitten sai pohtimaan? Elämän lähtökohtia. Kuinka erilaiset ne meillä kaikilla ovatkaan. Jopa samassa maassa ja samalla aikakaudella ne ovat erilaiset, saati sitten esimerkiksi omat lähtökohtani verrattuna tämän kirjan naisiin. Ja miten epäreilua se onkaan! Joku saa jo heti elämänsä alkumetreillä niin paljon laihemmat eväät kuin joku toinen. Kuinka etuoikeutetuksi ja hyväosaiseksi, kiitolliseksi ihmiseksi tunsinkaan itseni lukiessani tätä kirjaa. Ja sehän juuri on kirjallisuuden parasta antia! Muistan lukeneeni jostain, että romaanien lukeminen ja toisten asemaan asettuminen siinä hetkessä lisää empatiakykyämme. Kirja sai myös pohtimaan ystävyyttä. Miten iso lääke se voi olla niin monenlaisissa tilanteissa. Miten paljon voimaa ja toivoa se voi antaa. Mihin kaikkeen se voikaan venyä ääritilanteissa. Ja rakkauttakin se laittoi ajattelemaan! Miten onnekasta on, että saamme täällä Pohjoismaissa itse valita oman puolisomme. Että meidän ei 2020-luvulla ole pakko sietää paskaa, vaan voimme itse päättää, minkälaista käytöstä hyväksymme kohdallemme – ja milloin raja on ylitetty lopullisesti. Miten onnekasta on muutenkin olla vapaa ja elää maassa, jossa ei sodita. Jossa naiset saavat elää vapaasti omannäköistään elämää. Ja miten se ei edelleenkään ole itsestäänselvyys niin monessa maailman kolkassa.
Siispä, en kai tässä voi kuin todeta: suosittelen lukemaan/kuuntelemaan Tuhat loistavaa aurinkoa. Mutta varaudu siihen, että se ei ole aivan kevyttä – mutta ajatuksia herättävää se on.
-Netta
Lue myös: