Kun asiat eivät etene
Tiedättekö sen tilanteen, kun yrittää edistää jotain asiaa ja tekee paljonkin sen eteen, mutta muutosta ei synny? Otetaan esimerkkinä tilanne, että etsit uutta asuntoa. Käyt joka päivä netissä katsomassa asuntoilmoituksia, ravaat yleisissä asuntonäytöissä ja sovit myös yksityisesittelyjä. Ehkä sinulla on myös joku sopimus jonkun välitystoimiston kautta, ja ystäväsikin ilmoittelevat sinulle hyviä vinkkejä. Kaikesta tästä huolimatta et pääse toivomaasi lopputulokseen – juuri sinulle sopivaa asuntoa ei vain löydy. Joko asunto ei tunnu oikealta, siinä on puutteita, joku muu ostaa sen tai myyjä perääntyykin – tai mitä vain muuta.
Mitä tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi ajatella? Kun tekee kovasti töitä jonkun asian eteen ja on paljon toiveita muutoksen suhteen, mutta asiat eivät etene. Sitä mietin tällä hetkellä itse – vaikka kyse ei olekaan asunnon ostosta, vaan toisesta asiasta.
Kun olen surkutellut lähipiirilleni tätä asioiden etenemättömyyttä, olen saanut hyvin erilaisia näkökulmia. Joku sanoo: ”Ehkä se on kohtalo. Ehkä tätä muutosta ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi nyt”, ja toinen sanoo ”Jatka yrittämistä. Aivan varmasti vielä tärppää”. Joku oli sitä mieltä, että nyt pitäisi hieman pitää erätaukoa ja hengähtää hetki asian suhteen, ja eräs olisi sitä mieltä että ehkä kannattaisi muuttaa suuntaa kokonaan.
Itse en enää tiedä, mihin lopulta uskon. Uskonko kohtaloon vai sattumaan tässä asiassa – ja elämässä ylipäätään. Tapahtuvatko asiat elämässä kuten niiden on määrä tapahtua, vai onko kaikki vain epämääräistä sattumankauppaa ja asiat loksahtelevat paikalleen sitten kun niin vain sattuu käymään? Siihen uskon kyllä, että jos haluaa asioihin elämässään muutosta, niin töitä joutuu tekemään eikä mikään elämässä yleensä tapahdu itsestään. Mutta siinä vaiheessa, kun on tehnyt töitä jo kauan ja hartaasti, eikä muutosta ole tullut – mitä sitten kuuluu tehdä? Mistä tietää, kokeileeko jatkuvasti ihan vääriä ovia?
Siihen kuitenkin jollain tapaa uskon, että sinnikkyys palkitaan, asiassa kuin asiassa. Jos jotain haluaa, voi toisinaan joutua tekemään todella paljon työtä ja kääntämään monia kiviä. Niin se muuten oli meillä juurikin asunnon etsinnän kanssa. Etsimme asuntoa pitkään, varmaan lähemmäs vuoden. Mutta emme koskaan lopettaneet ja luovuttaneet, vaikka homma välillä kävikin stressaavaksi. Pidimme välillä hieman rauhallisempaa tahtia, mutta emme koskaan lopettaneet. Ja niin sitten sopiva yksilö vain osuikin lopulta kohdalle – aika yllättäen, ja sitten asiat etenivätkin vauhdilla.
Luulen, että nykyisessä tilanteessani on sama juttu: täytyy pysyä optimistisena ja toiveikkaana, mutta välillä myös levätä ja pitää tahti sopivana. Ja pysyä sinnikkäänä ja uskoa, että vielä natsaa. Onko se sitten sattumaa, kohtaloa vai minulle juuri sopiva juttu vai mitä – siitä en tiedä.
Mieleeni tulee yksi sitaatti, joka sopii tähän aika täydellisesti:
If you get tired, learn to rest, not to quit. -Banksy
-Netta
Lue myös: