Mökkikausi korkattu!
Koko pitkän ja kylmän talven olemme puhuneet siitä, että mieli tekisi mökille. Saunomaan, uimaan, grillaamaan, hakkaamaan halkoja, kuuntelemaan linnunlaulua ja laineiden liplatusta sekä tuoksuttelemaan luonnon tuoksuja. Emme olisi uskoneet, että tämän vuoden ensimmäinen mökkivisiitti tapahtuisi vasta näinkin myöhään, nimittäin vasta kesäkuun puolella. Mutta nyt on joka tapauksessa mökkikausi vihdoin korkattu!
Luonto on jo ihanan vehreä ja vihreä, vesi sinistä ja aurinkokin koitti parhaansa mukaan kurkkia pilvien lomasta. Uskaltautuivatpa rohkeimmat uimaankin jo (itse olen sellainen vilukissa, että en edes varpaitani kastanut). Valitettavasti mökkirannan isolle kivelle on lokki muninut kaksi munaa, joita se hautomisen lomassa kovasti vartioi. Jos joku uskaltautuu liian lähelle, alkaa hirveä raakkuminen ja sattuipa se kostoksi kakkaamaan liian lähelle pesäänsä menneen tyypin niskaankin. Oivoi. Toivottavasti munat kuoriutuvat pian ja poikaset emonsa kera lähtisivät maailmalle, niin saadaan rauhassa liikkua rannassa.
Vielä ei päästy ihan sellaiseen kesäiseen mökkifiilikseen. Hirveän kylmä tuuli pauhasi kokoajan, niin että vaatetta sai pitää yllään melko paljon eikä auringonotosta voinut kuin haaveilla. Lisäksi jouduin itse lukemaan vielä kevään viimeiseen tenttiin mökilläkin, mikä luonnollisesti haittasi rentoutumista, kun ennemminkin vain stressisin ja tuskailin, etttä miten ehdin saada kirjan luetuksi loppuun. Mutta kivempihan se tuollaisessa miljöössä on lukeakin. Vielä kun olisi ollut tarpeeksi lämmin, että olisi tarjennut lukea ulkona, niin johan olisi lukuintokin kasvanut!
Oli kuitenkin kiva grillata, saunoa pihasaunassa ja tehdä vähän pihatöitäkin. Tuollainen fyysinen, melko ”aivoton” puuhastelu on kyllä välillä ihanaa vastapainoa tälle opiskelun vaatimalle jatkuvalle aivotyölle.
Koska ilma oli kolea emmekä voineet viettää päivää rannalla makoillen, päätimme tehdä päiväretken läheiselle myllykahvilalle. Maakuntamatkailu on kesällä ihan parasta!
Vanha mylly ja sen vieressä vuolaasti pauhaava koski olivat tällaiselle kaupunkilaislikalle mukavaa ihmeteltävää. Joimme kahvit ja söimme voileipäkakkua ulkona, vaikka kyllähän se tuuli tuollakin kovasti myllersi. Päätimme vielä käydä läheisessä farmipuodissa ostamassa paikan päällä valmistettuja jauhoja, rypsiöljyä ja leipää. Tällaista lähiruokaa ei Helsingin keskustassa oikein mistään saakaan!
Nyt on sitten otettu tämän kesän ensikosketus mökkeilyyn, ja eiköhän se mökkeilytahti säiden lämmetessä vain kiihdy tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi. Meillä onkin jo suunnittelun alla juhannuksen mökkireissu ystävien kanssa. Miten voikaan olla, että juhannukseen on enää alle kaksi viikkoa? Rukoilen nyt säiden jumalia, että antakaa meille aurinkoa ja viekää se hirveä tuuli myös mukananne. Haluan heittää talviturkkini sekä grillata tätä kalmankalpeaa hipiääni auringossa. Ja lavatansseissakin on juhannusaattona kivempaa, kun ei sada vettä tai tarvitse pukeutua villahousuihin.
-Netta