Olen mitä koen?
Tämä postaus alkaa kuvalla, jolla on tärkeä viesti kerrottavanaan. Voisiko ehkä sanoa, että siinä lymyää yksi onnellisen elämän salaisuuksista? Olen bongannut tämän kuvan ensin jollain sivustolla viime kesänä, tallentanut sen puhelimeeni ja julkaissut sen jopa Instagram-tililläni. Myöhemmin se on tullut vastaan myös Pinterestissä, ja olenkin lisännyt sen myös siellä ”Quotes”-nimiseen tauluuni. Selkeästi kyseinen kuva teksteineen siis puhututtelee minua!
En väitä, ettenkö koskaan hamstraisi mitään tavaraa. Minulla on enemmän kuin yhdet kengät, paljon Muumimukeja (vain siksi että ne ovat niin nättejä) ja kirjahyllyni on täynnä kirjoja. Mutta toisaalta olen myös nainen, joka todella harvoin shoppailee. En oikeastaan koskaan lähde kaupungille aikomuksenani ”kierrellä kauppoja ja ostaa jotain kivaa”. Ihan jo vain siksi, että olen viimeiset viisi vuotta ollut pääasialliselta ammattistatukseltani opiskelija, olen melkoisen tarkka rahankäytöstäni. Ja viime vuosina olen yhä enemmän vain luopunut kaikesta turhasta tavarasta myymällä sitä muun muassa Facebook-kirppiksillä tai antamalla turhia juttuja kavereille. Ostoksissa olen sijoittanut määrän sijasta laatuun, sellaiseen, joka kestää useita vuosia.
Mutta en siksi, että nämä asiat tuntuvat olevan tietyllä tapaa ”trendi” tällä hetkellä. En siksi, että voisin leuhkia olevani muita parempi ihminen, ”tulenhan toimeen vähemmällä”. Enkä siksi, että nyt yksi tämänhetken myydyimmistä kirjoista on japanilaisen siivousgurun kirjoittama näin-hankkiudut-tavarasta-eroon -tyyppinen kirja. Vaan siksi, että haluan käyttää vähäiset rahani tavaran sijasta mielummin elämyksiin! Asioihin, joista jää jälki sieluun ja sydämeen pidemmäksi aikaa kuin yhdenkään kenkäparin ostamisesta.
Ilahduin suuresti, kun sunnuntain Hesari osasi kertoa mielenkiintoisia faktoja tästä aiheesta. Lehdessä oli lyhyt juttu onnellisuustutkija Thomas Gilovichin tutkimuksista, joiden mukaan kokemukset tekevät ihmisen onnellisemmaksi kuin tavara. Syitä ovat muun muassa seuraavat:
– Tavaraan tottuu nopeasti ja siitä tulee ”normaalia”. Vastaavasti esimerkiksi lomamatkasta iloitaan etukäteen ja se säilyy muistoissa pitkään. Sen kautta kokemukset tuottavat onnellisuutta pidempään. Tämä kuulostaa ainakin omasta mielestäni niiin tutulta ja todenmukaiselta! Uusi vaate on ”uusi” ja iloa tuottava ehkä juuri ja juuri viikon ajan. Mutta lomareissun suunnittelu jo kuukausia etukäteen on hauskaa, eivätkä kyseisen loman muistot poistu mielestä kenties koskaan, vaan jaksavat hymyilyttää yhä uudestaan ja uudestaan.
– Elämyksistä tulee osa identiteettiä. Ihminen on kokemuksiensa summa, ja niinpä mahdollisten erilaisten kokemusten kerääminen tekee meistä avarakatseisempia ja ymmärtäväisempiä. Myös negatiiviset kokemukset kääntyvät usein voimavaroiksi, kun tunteistaan pääsee puhumaan ja niistä pääsee yli. (Pitäkää tuo äskeinen lause mielessänne!) Tavaraan voi kiintyä, mutta se pysyy aina erillisenä. Elämykset ja muistot sen sijaan siirtyvät osaksi meitä. Itse voin kyllä allekirjoittaa tämänkin! Ja tämähän oikeastaan todistaa sen, että tuo hassu otsikkoni pitää erittäin hyvinkin paikkaansa, ihminen todella koostuu kaikesta kokemastaan. Kaikki negatiiviset kokemukset ovat kasvattaneet ja koulineet minusta aivan erilaisen ihmisen, kuin mikä joskus olin. Toisaalta olen myös havainnut, että usein ihmiset, joilla kaikki on ollut ”helppoa” eikä erilaisia elämäntapahtumia ja -kokemuksia ole juurikaan ollut, eivät aina ole sieltä avarakatseisimmasta ja ymmärtäväisimmästä päästä. Myös ihmiset, jotka ovat esimerkiksi reissanneet paljon ympäri maailmaa ja nähneet erilaisia elinolosuhteita, ovat kokemuksiensa kasvattamina monesti todella erilaisia ihmisenä kuin matkalle lähtiessään.
– Elämykset yhdistävät. Ihmiset, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita, samaistuvat toisiinsa ja kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Elämyksien jakaminen saman kokeneelle ihmiselle tuottaa riemua, kun muistoja pääsee kertaamaan toisen kanssa. Varmasti jokainen on joskus kokenut tällaisen hetken ja muistaa kuinka riemukasta on löytää joku jonka kanssa jakaa samanlaisen kokemuksen, olipa se sitten tietyssä lomakohteessa käyminen, vanhan lukiokaverin tapaaminen & vanhojen muisteleminen, sinkkuuden hirveiden kokemusten jakaminen toisen sinkun kanssa, äitien keskustelu jossa vertaillaan lasten kehitystä tai mikä vaan muu vastaava. Aina siitä saa yhtä paljon irti, se antaa valtavasti, aiheuttaa riemua, helpotusta tai jotain muuta yhtä tärkeää.
Omasta mielestäni parhaita kokemuksia ovat ne, jotka jaetaan ystävien, perheen tai seurustelukumppanin kanssa. Niin, että niitä voi yhdessä muistella vielä vuosienkin päässä hymyssä suin. Sellaiseen ei kyllä yksikään tavara koskaan pysty! Itselleni rakkaita kokemuksia ja elämyksiä, joita edelleen jaksan muistella, ovat olleet esimerkiksi oma kymmenen päivää kestänyt rippileirini Lohjan Vivamon luonnonkauniissa maisemissa, penkkarit & abiristeily, ylioppilaslakitus, kesäfestarit, jokakeväinen ”opintomatka” Tukholmaan ystäväni kanssa, Prahan-reissu ystävän kanssa (ja siellä ryöstetyksi tuleminen) sekä viimekesäinen lomamatka kuuden tytön porukalla Kroatian Splitiin.
Mutta listani on aivan liian lyhyt vielä. Siksi pidän kukkaronnauhat edelleen tiukalla, kun liikun kauppojen ohi. Sen sijaan kulutan rahani ihaniin elämyksiin; aikaan ystävien kanssa milloin missäkin – ravintoloissa, ulkomailla, konserteissa, festareilla, teatterissa.. Tuleva kesä on hyvää aikaa kerätä lisää elämyksiä, joita sitten yhdessä voimme mummoina muistella!
-Netta